torstai 14. tammikuuta 2016

Työelämälähtöisyys opetuksessa 14.1.2016

Tätä tehtävää aloitin omalta osaltani työstämään jo ennen joulua ja lähipäiviä Oulussa. Jouduin ennakoimaan joulukiirettä töissä. Aihe on minulle hyvin läheinen, koska olen päivittäin työelämän kanssa tekemisissä.
Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että olen oppinut uutta ja rohkaistunut tietokoneen kanssa. Tämä oli juuri tähän tehtävään liittyen ja teinkin omassa osuudessani esityksen kaaviot kaikki itse (kuten myös aikaisemmin, mutta nyt erilaisia miellekarttoja).

Kun itse olin koulussa, työelämälähtöisyyttä ei saatu juurikaan sidottua opetukseen tai hyvin hatarasti joidenkin vierailuiden ja harjoitusten avulla. Työharjoittelua ei juuri mitenkään ohjattu, mutta silti sen kautta pääsin työelämään kiinni ja olen edelleen sillä tiellä. Minusta oppilaiden herättely käytännön harjoitteiden ja työelämälähtöisyyden avulla on erityisen tärkeää. Tämän avulla oppilaat saavat hyvän käsityksen tulevasta työstä, mitä heiltä odotetaan ja siitä soveltuvatko he alalle.

Vierailuiden, työharjoittelun ja opinnäytetyön kautta oppilas voi solmia kontakteja työmaailmaan, mistä on hänelle tulevaisuudessa hyötyä samaten oppilaitos voi hyötyä näistä suhteista. Työelämälähtöisyys voi olla peruste valita jokin tietty oppilaitos, ja se toimiikin kilpailuvalttina oppilaitosten välillä. Erilaiset yhteistyöt ja hankkeet voivat olla myös motivoivia projekteja oppilaille ja luoda osallisille hyödyllisiä kontakteja.

Työharjoittelun avulla oppilas oppii todellisessa ympäristössä alastaan ja pystyy harjoittamaan työelämän monenlaisia sosiaalisia taitoja. Asiantuntijan kanssa työskennellessä siirtyy oppilaalle usein myös hiljaista tietoa, mikä on erityisen tärkeää ja hienoa.

Työelämälähtöisyys opetuksessa lisää opetuksen motivaatiota kiistatta.




Yrittäjyyskasvatus

Toisena  teemana Kytke-tehtävissä oli yrittäjyyskasvatus.
Tuntui, että päällimmäisenä mielipiteenä oli aika negatiiviset ajatukset yrittäjyyttä kohtaan.

Yrittäjyydessä vaaditaan sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat hyväksi tavallisessakin elämässä ja ihmisten kanssa toimiessa. Näitä taitoja on tärkeää harjoittaa ja vahvistaa kouluaikana.

Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että työskentelee työpaikassa niin hyvin kuin se olisi omayritys eli huolehtii kaikesta niin hyvin kuin omastaan ja pyrkii tuloksekkaaseen työpanokseen. Olen mielestäni juuri tällainen ihminen, joka työskentelee ja kantaa työstään sellaista vastuuta kuin yritys olisi oma. Toisin sanoen tekee työtä suurella sydämmellä. Tärkeää on kuitenkin kunnioittaa varsinaista johtajaa tai yrityksen omistajaa. Olen parhaimmillani silloin, kun saan vastuuta ja vapautta.

Työskentelen perheyrityksessä, joka on yhtiöitetty, ulkopuolisena työntekijänä. Vastaan yhdestä osasta ja usein minun kertoessani työstäni kuulija ajattelee, että olen osakkaana yrityksessä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan työssäni näkyy ja kuuluu niin selvästi sisäinen yrittäjyys.

Koulussa oppilaille tulisi antaa mahdollisuus tutustua yrittäjyyteen tehtävien ja kokemusten kautta. Yrittäjyydessä on monia hyviä puolia ja oikein hallittuna se on oikein mielekästä työtä. Yrittäjyydessä on myös monia haasteita, joista voi selvitä esimerkiksi koulusta saamillaan avuilla. Tässä onkin opittajilla haastetta, että oppilailla olisi kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja valmiudet kohdata tulevia asioita.

torstai 10. joulukuuta 2015

Kansainvälisyys Kytke-1.

Nyt oli ensimmäinen kytke-esityksen aika. Aiheena oli Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Aihe on nyt hyvin ajankohtainen, mutta siltikin ehkä täällä pienellä paikkakunnalla asuessa kuitenkin hieman etäinen.
Teen kansainvälistä yhteistyötä harrastustoiminnassani, ja töissä meillä on ollut muutamia ulkomailta tulleita työntekijöitä.

Työn teossa kulttuurien erovaisuudet tulevat helposti esiin ja aiheuttavat pohdintaa. Erilaiset aikakäsitykset, erilainen puhetyyli, erilainen suhtautuminen eri ikäisiin ovat päällimmäisiä asioita joihin olen törmännyt työelämässä eri kulttuurien välissä.

Ihminen muokkautuu oman maansa kulttuurien vaikutuksesta, geeniperimänsä ja kokemustensa myötä. Vaikka olisi kotoisin samasta kulttuurista, toiminta ja ajatukset voivat olla aivan poikkeavat, koska eri asiat vaikuttavat siihen minkälaiseksi ihminen muovautuu. Kaikki suomalaisetkaan eivät ajattele yhtenevästi samoista asioita.

Monikulttuurisuus lisäntyy koulumaailmassa koko ajan ja kouluissa on monista eri kulttuureista olevia oppilaita. Tämä vaatisikin opettajilta hyvää tuntemusta aiheesta ja taidokasta suhtautumista erilaisiin tilanteisiin. Aikaisemmin pienissä kouluissa ei välttämättä ollut montaa ulkomaalaistaustaista oppilasta. Nykyisin tilanne on aivan toinen.

Kansainvälinen yhteistyö vaatii myös hyvää kulttuurien tuntemusta. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata oppilaita kiinnostunein mielin kansainvälisiin kokemuksiin.

MO-tehtävän esitys

Nyt on takana päin lähipäivät Oulussa ja MO-tehtävä on esitetty.
MO-tehtävän myötä syksyn aikana opittu teoriaa pääsi soveltamaan ja kokemaan sitä miltä tuntuu pitää opetustuokiota toisille.
Tuntuu, että nyt tämän tehtävän myötä kaikki opittu jäsentyi ja syventyi. Oli kivaa saada harjoitella käytännössä luokan edessä olemista. Viime kerrasta on kuitenkin minulla jo melko pitkä aika.
Nyt monet esitelmän pitoon ja opettamiseen liittyvät asiat ovat saaneet vahvan teoriataustan.

Sovelsimme Learning cafe -menetelmää opetuksessamme ja se oli minulle ensimmäinen kerta, kun käytin sitä. Oppilaat vaikuttivat innokkailta ja tuotokset olivat hyviä. Tuntuu, että tätä menetelmää rohkenisi  käyttää oikeastikin opetuksessa.

Opetusharjoittelut ja opetustuokion suunnittelut jatkuvat sujuvasti seuraavaksi Kytke-tehtävän parissa.

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

torstai 26. marraskuuta 2015

19.11.2015 Nyt osaan jotain uutta!



 Nyt olen valmistellut parini kanssa tulevaa MO-tehtävää ja asiantuntijaryhmän kanssa tulevaa esitystä. Asiantuntijaryhmässä valitsimme tehtävän toteutustavaksi sellaisen, että minun on ollut perehdyttävä mielekarttojen tekemiseen tietokoneella. Katsotaan minkälaiseen tulokseen lopulta pääsen, mutta olen edennyt asiassa tähän asti mielestäni tosi rohkeasti.

Aluksi yritin tehdä vanhojen taitojen avulla miellekarttaa käyttäen drivea ja photoshoppia, mutta työn jälki ei ollut minusta riittävän hyvää, joten jäin pohtimaan asiaa. Mieleeni tuli, että täytyy olla erityisiä ohjelmia tätä varten ja niinpä vielä yömyöhällä googlettelin asiaa kännykällä ja erilaisia ohjelmavaihtoehtoja löytyi. Olisin heti halunnut kokeilla ladata tällaista ohjelmaa koneelle, mutta oli pakko nukkua välillä ja valmistautua tulevaan työpäivään.
Niinpä töiden jälkeen uskaltauduin kokeilemaan uusien ohjelmien lataamista koneelle. Ensimmäinen käsitekarttojen tekoon tarkoitettu ohjelma latautui nopeasti koneella, mutta vaikutti aika hankalalta käyttää eikä oikein toiminut haluamallani tapaa. Rohkaistuin vielä asentamaan toisen ohjelman. Tämän lataaminen vei melkein koko loppu illan, mutta se kannatti. Ohjelma tuntuu mukavalta käyttää, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy saan jo jotakin aikaan :)

Olen rohkaistunut kovasti tietokoneen kanssa ja motivoitunut paneutumaan tehtävien valmistamiseen. Mielestäni olen onnistunut aika hyvin siinä, että paneudun kunnolla tehtäviin ilman suurta stressiä ja etenen näin opinnoissa tasaiseen tahtiin kiirehtimättä. Tuntuu siltä, että asiat tulevat oikeasti käsiteltyä eri suunnilta, soveltaen ja ymmärtäen.

MO-paritehtävä 26.11.2015

Olemme työstäneet MO-tehtävää parini Sirpan kanssa mukavasta aiheesta; opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Aihe on tuntunut ajankohtaiselta, kun olin itse juuri ylläpitämässä ja kehittämässä tietojani Hollannissa kukkamarkkinoilla.
Nykyisin kilpailukykyisen työntekijän tulee olla hyvin ajan hermolla, jotta hän pystyy sopeutumaan työelämän vaatimuksiin ja muutoksiin. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata opiskelijoita kohti työelämän ajankohtaisia vaatimuksia ja antaa oppilaille valmiudet ylläpitää ammattitaitoaan.
Nykyisin on aivan luonnollista, että välillä palataan uudelleen koulun penkkiin tai osallistutaan jollekin täydentävälle kurssille. 
Osittain minäkin aloitin nämä opinnot juuri siksi, että halusin hieman virkistää opiskelutaitojani ja samalla päivittää tietojani.

Tässä tiivistelmä MO-tehtävästämme:

Mo-paritehtävä
Sirpa Pulkkinen ja Ilona Vallila

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

Oppimistuokion tavoitteet:

Selvittää, miksi ammatillisen opettajan työssä on tärkeää ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa.
Tuoda esille erilaisia keinoja, kuinka ammattitaitoa voi ylläpitää ja kehittää.
Oppimistuokion rakenne:

  • Tavoitteiden esittely
  • Aiheeseen johdattelu: Miksi ammattitaitoa täytyy ylläpitää ja kehittää?
  • Keskustelua aiheesta
  • Aiheeseen syventyminen/työskentely
  • Loppuyhteenveto
Miksi ammattitaitoa ylläpidetään ja kehitetään?

https://lh6.googleusercontent.com/Tcn3HoxDzcMTMduDvpYSiuo9FGcimr3hMz03WAoyEcvQmIorPnAo7Pe8E16TQdrlTImdVIfIAdPPz9QdALQINs-dF3CqUoiYXUx1QY1ykBdCHFeIaseguhjU6nfunlMeg5UMNS6K
Työskentely/Aiheeseen syventyminen

Yhteenvetoa:

  • Ulkoiset tekijät luovat painetta lisäkoulutukselle
  • Opettajan työnkuva ja rooli on muuttunut
  • Kaikki osaamisalueet tarvitsevat päivitystä ja kehittämistä!
  • Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää lähentyä työelämää
  • Opettaminen on nykyään enemmän tiimityötä ja yhteistyötä yli ammattirajojen
  • Opettajan saadessa lisäkoulutusta myös ammatillinen hyvinvointi kasvaa!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Pofo2

Portfolio pysäkki 2.

Puutarha-alan opettajan työkenttä

Puutarha-ala on melko pieni Suomessa ja alan kouluja on harvassa. Tuotantoon liittyvät haasteet ja suuret tuotantokulut pitävät alan pienenä. Silti pohjoista osaamista tarvitaan, jotta voidaan tuottaa tuotteita, jotka eivät kestä pitkiä kuljetuksia tai ovat muuten ominaisuuksiltaan parempia lähituotettuina. Esimerkiksi joulutähdet ja kesäkukat kestävät huonosti monivaiheista matkaa Hollannista Suomeen, jolloin itse tuottamalla nämä kukat saadaan asiakkaille hyvälaatuisia ja kestäviä tuotteita ja hävikki pysyy mahdollisimman pienenä.

Puutarha-ala on osin mielestäni huonosti tunnettua, ja kouluihin hakee monenlaisia opiskelijoita. Useilla hakijoilla on alasta liian ’ruusuinen’ kuva, ja he usein pettyvät viimeistään ensimmäisten työkokemusten myötä. Puutarha-alalla työskentely on  raskasta ja fyysistä työtä. Työn on oltava tehokasta massatuotantoa, jotta se on kannattavaa.

Kukkakaupassakin täytyy työskennellä tehokkaasti ja harjaantuneen silmän on sommiteltava kukat nopeasti, jotta pystytään toimimaan tehokkaasti. Tässä onkin haastetta opettajilla, jotta opiskelija valmistuessaan taitaa taidot niin, että pystyy työskentelemään reippaasti ja taitaa monenlaiset työskentelytavat. Yksittäisten asioiden piipertäminen ei ole mahdollista tehokkaasti työskennellessä, vaan työtehtävät ovat usein yksipuolisia ja tehokkuutta vaativia.

Puutarha-alan opettajan työkenttä on siis aika vaativa, mutta toisaalta mielenkiintoinen, koska kouluihin hakee kovin monenlaisia opiskelijoita. Toisinaan puutarha-ala on se jonne haetaan, kun mikään muukaan ei oikein kiinnosta. Tämä tietenkin antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden opettajalle ohjata oppilasta niin, että tämä löytää innostuksen opiskeluun ja itselleen sopivan alan joko puutarha-alasta tai jostakin muusta.

Usein sanotaan, että koulutus on kaikilla asteilla liian tietopainotteista. Siksi koulua tulisikin kehittää niin, että oppilaiden harrastukset ja erityistaipumukset pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon. (Aarnio- Helakorpi- Luopajärvi, 1991,36.) Mielestäni puutarha-alan opetuksessa oppilaiden erityistaitoja voi monella tapaa huomioida, koska ala on niin monipuolinen ja monenlaiset taidot ovat hyödyksi puutarha-alan töissä kuten kuorma-auton ajotaito, tai metallityötaito kasvihuonerakentamisessa).


Asetelmien valmistamista.


Opetuksen suunnittelu

Opetuksen suunnittelu alkaa oppimistavoitteiden määrittelemisestä ja opetettavan aineksen ja sisällön valitsemisesta. Samalla valitaan myös oppimisen arvioinnin tavat (Nevgi- Lindblom-Ylänne 2003,237). Suunnittelussa kannattaa huomioida muuan muassa seuraavat asiat tavoitteet opiskelijan kannalta, opiskelijoiden motivoituminen, oppiaineksen analysointi (aiheen oleelliset kohdat ja vaikeat kohdat), opetusjärjestelyjen suunnittelu ja oppimisen arviointi (kuinka seuraan oppimisen edistymistä) (Aarnio 1991,151)

Puutarha-alan opettajalla onkin haastetta suunnitellessa opetusta siksi, että oppilaat ovat kovin erilaisia lähtötaustoiltaan. Alkuun voisikin olla hyväksi tehdä oppija-analyysi, jotta on helpompi kartoittaa oppilaiden lähtötilannetta.

Opetusta suunnitellessa kannattaa mielestäni erityisesti huomioida oppijoiden taitotason lisäksi heidän motivaationsa. Joukossa saattaa olla oppilaita, joiden motivaatio on hyvin alhainen koulutuksen alkaessa. Silloin selkeä aloitus ja oppilaita herättelevät opetustavat (esim. kyselevä opetus, caset, ryhmätyöt, projektit) ovat hyväksi.

Suunnittelussa kannattaa huomioida myös, että osa opiskelijoista voi olla tilallisia, joilla on jo vuosien kokemus puutarhatuotannosta. Kuinka saada opetus tarjoamaan heille mielekästä tietoa? Kuinka heille tutuista asioista saisi mielenkiintoista opiskeltavaa?
Onkin muistettava, että ammatillisen koulutuksen yhtenä tarkoituksena on käytännön toiminnan sitominen teoriaan ja lainalaisuuksiin sekä vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittäminen. Opetuksen tarkoituksena on, että opiskelija ymmärtää jonkin asian kokonaisvaltaisesti, ei vain ajatuksella, että näin tämä kuuluu tehdä. (Aarnio 1991,151)

Ehkä hyvänä vaihtoehtona voisi olla se, että hyödyntää viljelijäopiskelijan kokemuksia mahdollisimman paljon opetuksessa. Viljelijäopiskelija voisi esimerkiksi opettaa jonkin osa-alueen toisille oppilaille.
Joskus kokeneilla viljelijöillä on vahvat mielipiteet johonkin asiaan liittyen ja voi olla haasteellista saada uusia ajatuksia esille. Tämä vaatii hyviä perusteluja ja asioiden pohjalta voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, tai ehkä tällaisessa tilanteessa opetuksessa voisi käyttää väittelyä opetusmenetelmänä.

Selkeiden tavoitteiden asettaminen selvittää hyvin, miksi jotakin opiskellaan. Opetuksen tavoitteissa minusta on tärkeää, että painottaa mielekkäiden käytännön esimerkkien esille tuontia eri tavoin ja suuntaa oppilaita itsenäiseen toimintaan. Tavoitteita laatiessa kannattaa huomioida erityisesti työelämän vaatimukset ja pohjoisen sijainnin alalle tuomat haasteet.

Opetusmenetelmiä valittaessa kannattaa huomioida ryhmän koko. Koulutuksen alkaessa ryhmät voivat olla suurempia, mutta osan oppilaiden jäädessä pois ryhmäkoot pienevät. Puutarha-alalla on yleensä mukavan kokoisia ryhmiä ja ryhmäytymisen tapahduttua henki on hyvä.

Minulla ei ole paljoa kokemusta opetuksen suunnittelussa ja tuntuu, että se vie varmasti alkuun paljon aikaa ja suunnittelu kannattaa tehdä huolella. Mutta jos saa opettaa omaa alaa, mikä innostaa ja kiinnostaa, luulen, että myös opetuksen suunnittelu sujuu innostuksen siivittämänä loppujen lopuksi ihan hyvin.


Opetuksen toteutus ja siihen liittyvät haasteet

Opetuksen toteutuksessa voi olla monenlaisia haasteita. Aivan ensimmäiseksi täytyy saada oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja motivoitumaan tiedon hankintaan. Selkeät perustelut aiheen tärkeydestä ja tavoitteiden asettaminen auttaa motivoinnissa. Myös mielenkiintoiset tehtäväasettelut lisäävät kiinnostavuutta.
Puutarha-alalla kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon vierailevia asiantuntijoita ja viljelijöitä, jotka tuovat alaa käytännön tasolla tutuksi. Myös erilaiset vierailut tekevät opetuksessa käytännön läheisempää ja opiskelija saa todentuntuisen kuvan aiheesta.

Alaan liittyvää tietoa on saatavilla kiitettävästi, mutta joskus voisi olla hyvä käyttää ydinaineanalyysia, jotta opetettava aihe jäsentyy selkeästi ja vähemmän tärkeä tieto karsiutuu pois (esim. ulkomaiset lähteet, joita ei voi takuuvarmasti hyödyntää meidän oloissa). Ydinaineanalyysissa tutkitaan opetettavan aiheen sisäistä rakennetta. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan tarvittavaa aikaa ja tietojen suhdetta tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Opetettavaan aiheeseen liittyvät tiedot voidaan luokitella ydinainekseen, täydentävään tietämykseen ja erityistietämykseen (Nevgi 2003,241).

Hyvän ryhmädynaamikan aikaan saaminen olisi tärkeää, jotta oppilaat motivoituvat ja rohkaistuvat oppimaan. Tämä voi olla alkuun haasteellista, jos oppilaat ovat esimerkiksi kovin eri-ikäisiä, mutta kun ryhmän jäsenet hyväksyvät erilaisuuden ja syntyy hyvä me-henki, opiskelusta tulee mielenkiintoista ja ryhmissä syntyy monenlaisia uusia ajatuksia. Puutarha-alan opettajan kannattaa kuunnella avoimin korvin oppilaiden kokemuksia, koska niistä oppii paljon ja saa tuntumaan arkielämään puutarha-alalla.

Alkuun on hyvä varata aikaa siihen, että opiskelijat saavat tutustua toisiinsa ennen kuin aloitetaan työskentely. Tässä samalla opettaja voi hyvin havannoida lähtötilannetta ja sitä minkälaista ohjausta oppilaat tarvitsevat opetuksen aikana. Opettajalla on tärkeä rooli ohjatessa oppilaita innostuneeseen opiskeluun ja tiedon hankintaa. Oppilaita voi pyytää arvioimaan työskentelyään opetuksen/harjoitustehtävän aikana, tämäkin auttaa opettajaa ohjaamaan oppilaita haluttuun suuntaan.

Puutarha-alalla luovuudesta on monessa kohtaa hyötyä. Luovuus liitetäänkin usein onnellisuuteen ja tehokkuuden onnistumiseen. Opettaja voi edistää luovaa ilmapiiriä opetuksessa muuan muassa tuomalla esille, että oppiminen on tärkeää ja hauskaa, opettaja kunnioittaa oppilaita ainutkertaisina yksilöinä, jännittynyttä tunnelmaa vältetään, opetus on mukavaa ja ilmapiiri turvallinen (Uusikylä - Atjonen 2005,135-136)

Mielestäni opetuksessa kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan erilaisia ryhmätöitä tai projekteja ja todellisiin tilanteisiin perustuvia case-tehtäviä. Nämä auttavat tuomaan opetusta mahdollisimman lähelle käytäntöä. Joitakin perustaitoja voi olla parasta käydä opettajajohtoisesti läpi, mutta esimerkiksi lajituntemuksen opetustakin voi syventää ja havainnollistaa monin keinoin.

Kansainvälisyys on nykypäivää myös puutarha-alalla. Mahdollisia ulkomaisia kontakteja opetuksessa kannattaa hyödyntää. Puutarha ihmisille ulkomaiset suhteet syntyvät usein luonnostaan helposti, kun monet taimimateriaalit tuotetaan muualla. Vierailut ulkomaisilla messuilla tai viljelmillä tarjoavat hyvän mahdollisuuden päivittää tietoja ja saada uutta näkemystä.


Tavaran ostoa suoraan Hollannissa tukusta.


Opetuksen arviointi

Opetuksen arviointia kannattaa mielestäni miettiä jo heti kun suunnittelee opetusta. Minulla ei ole kokemusta varsinaisesta opetuksen arvioinnista ja siihen olisikin kiinnitettävä alkuun erityistä huomiota.

Arvioinnilla pyritään edistäämään oppimista. Yhtenä arvioinnin tavoitteena on antaa opettajalle tietoa, kuinka hänen tulee kehittää ja muuttaa opetustaan. Tärkeänä tavoitteena on myös auttaa opeskelijaa kasvamaan ja kehittymään oppijana ja ihmisenä (Nevgi 2003,257).
Puutarha-alallakin arviointi on tärkeää suunnitella niin, että se ohjaa ja kannustaa opiskelijaa. Ehkä opiskelija pystyy löytämään oikeat opiskelutavat saadessaan mielekästä palautetta työskentelystään.

Minusta itsearviointi kehittää oppilasta havainnoimaan omaa työskentelyä, mikä on myös puutarha-alalla tärkeää. On hyvä pystyä arvioimaan omaa työskentelyä ja tarvittaessa kehittämään sitä esimerkiksi tehokkaammaksi ja tarkemmaksi (vähemmän sormen jälkiä tuotteessa ajattelu). Vertaisarviointi kehittää mielestäni arvioijaa itseään antamaan rakentavaa palautetta ja myös samalla havannoimaan omaa työskentelyä. Vertaisarviointi kehittää myös oppilaan kykyä vastaanottamaan palautetta. Erilaisissa rooleissa ryhmässä toimiminen  on tärkeä taito myös työelämää ajatellen.

Arviointia kannattaa hyödyntää myös itse koulutuksen kehittämiseen. Pitäisikö jokin heikosti mennyt aihealue käsitellä erillä tapaa tai muuttaa painotusta erilaiseksi? Vastaako aihealue todellisia työelämän tarpeita?



Kuinka minun osaamiseni on kehittynyt ammatillisena opettajana

Olemme käsitelleet opintojen aikana kouluelämästä tuttuja asioita kuten opetuksen arviointi ja erilaiset opetusmenetelmät. Nyt näitä tuttuja asioita on saanut käsitellä tarkemmin opettajan asemasta nähden ja erityisesti ammatillisen opettajan näkökannasta. On ollutkin kiinnostavaa yhdistää työelämästä saamaani kokemusta opintojen tarjoamaan tietoon.

Erityisesti arviointi ja opetuksen suunnittelu herätti pohdintaa. Molemmat aihealueet ovat mielenkiintoisia ja opinnot toivat uusia näkökantoja esille. Erityisesti arviointia opiskellessa huomaisi kuinka opettajan työ muuttuu koko ajan. Opettajienkin on päivitettävä tietojaan säännöllisesti.
Myös lakiasiat opintojen alussa toi monta kysymystä mieleen ja osoitti kuinka opettajan työ on osaltaan vastuullista. Lakiasioiden hallitsemista varmasti parantaisi se, kun voisi perehtyä niihin todellisen työn kautta.

Minulla ei ole kokemusta ammattillisena opettajana toimimisesta, joten käytännön kokemusta vielä opetustyöstä tarvitaan runsaasti. Työelämässä minulle on tullut tutuksi erilaisessa asemassa toimiminen, vastuunotto, työntekijöiden ohjaaminen ja motivoiminen ja erilaiset yhteisöllisyyteen liittyvät haasteet. Luulen, että tästä olisi myös hyötyä opettajan työssä.

Opintotehtävät ovat antaneet runsaasti tietoa ja mielenkiintoista ajateltavaa. On tullut myös selkeäksi se, että opintojen suunnittelu ja toteutus on vaativaa ja käytännön kokemusta tarvitaan vielä paljon.


Lähteet:

Aarnio, Helena. Helakorpi, Seppo. Luopajärvi, Timo. 1991. Ammattipedagogiikka. Perusteita ja sovelluksia.WSOY. Juva

Uusikylä, Kari. Atjonen, Päivi. 2005. Didaktiikan perusteet. WSOY. Porvoo.

Nevgi, Anne (toim.). Lindblom-Ylänne, Sari. 2003. Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. WSOY. Vantaa.