Aiheena oli opetuksen aktivointi. Meidän asiantuntijaryhmä toimi palauteryhmänä, joten etukäteen ei ollut tarvinut valmistaa esitystä, mutta olimme tutustuneet toisten töihin ja käyneet niitä läpi. Tällainenkin oli välillä mukavaa ja opin kyllä monenlaista mitä tulisi huomioida omissa töissä. Selkeästi eteneminen tavoitteista ja termien selvityksestä syvällisempään ja monipuolisempaan asian tarkasteluun on tärkeää hyvässä esityksessä tai oppitunnissa. Esitykseen tulee huomattavasti ryhtiä, jos jo alussa kertoo suunnitelmista kuinka tullaan etenemään.
Aktivoiva luento on parhaimmillaan minusta ihanteellinen oppimisympäristö. Suullinen esitys on tavoitteellisesti ja järkevästi johdettu, mutta opiskelijakin on aktiivisesti osallisena luentoon.
Samaten opetuskeskustelussa mielestäni asiat tulevat hyvin käytyä läpi 'hyvässä hengessä' yhdessä pohtien ja keskustellen. Opetuskeskustelut perustuvat ryhmän jäsenten kokemuksiin ja opettaja ohjaa keskustelua eteenpäin kysellen ja osallistuen keskusteluun.
Nykyisin moni opiskelu on suurilta osin itsenäistä opiskelua ja oppilaita ohjataan voimakkaasti itsenäiseen työhön. Minusta huonosti ohjeistettu itsenäinen työskentely voi lähinnä herättää hämmennystä, mutta onnistuessaan se motivoi hyvin ja saa aikaan entistä parempia oppimistuloksia. Kun annetaan vapaus itsenäiseen opiskeluun tuntee, että saa osakseen luottamusta ja haluaa suoriutua tehtävästä hyvin. Itsenäinen opiskelu motivoi ja innostaa minut tekemään hyvää työtä. Toisaalta itsenäinen opiskelu voi saada oppilaan löysäilemään ja lipeämään opiskelusta.
Itsenäistä opiskelua voi tehdä yksin tai ryhmässä. Erityisen tärkeää on asettaa alussa tavoitteet ja välitavoitteita ryhdittämään työskentelyä. Palautteen oikea aikaisuus on tärkeää motivoinnissa. Se auttaa jaksamaan väsymyksen hetkellä. Opettajan onkin tärkeää tunnistaa oppijan erikoispiirteitä kuten ikä ja aikaisempi kokemus suunnitellessa itsenäistä työskentelyä.
Itseohjautuvuus on tärkeää esimerkiksi itsenäisessä opiskelussa. Se tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimista. Itseohjautuvuus vaatii uskoa omiin oppimiskykyihin. Siinä on erityisen tärkeää oppijan sisäinen motivaatio.
Itseohjautuvuus on taito, jota voi kehittää ja harjoittaa. Kehittymisessä on oleellista oma metakongnitio eli tieto omasta oppimisesta. Opettajan on kuin kanssaoppija, joka esittää kysymyksiä ja rohkaisee itseohjautuvuuteen. Olisi myös tärkeää muistaa tukea oppijoita lähdekriittisyyteen heidän toimiessa itseohjautuvasti.
Osallistavassa pedagogiikassa on monia tapoja, millä saada oppijoita aktiivisiksi oppijoiksi. Lähiopetuksessa voi esimerkiksi aktivoida oppijoita ideariihen, roolipelien, väittelyiden, haastatteluiden ja käsitekarttojen teon avulla. Tärkeää olisi, että luokassa on turvallinen ja mukava henki niin, että jokaisen oppilaan on helppo tulla esille ja esittää omia mielipiteitään. Aluksi jäsennetään aihetta ja sitten perehdytään siihen tarkemmin.
Aktivointi oli aiheena kyllä mielenkiintoinen ja sopii jotenkin hyvin ajatukseeni siitä kuinka haluaisin toimia opettajana. Esittää omia kokemuksia ja tietoja samalla kuunnellen oppilasta vuorollaan. Opettaja voi oppia myös itse kuunnellessaan oppilaan kokemuksia.
Tauolla oli järjestettävä aktivointia koirille, jotta jaksoivat kokoustamisen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti