Ensimmäisenä koulupäivänä saimme paljon tietoa opinnoista ja tulevista tehtävistä. Olo oli aika sekava, kun päivä päättyi, mutta jo nukkumaan mennessä oma mieli jäsenteli ajatuksia järjestykseen. En saanut heti nukutuksi, ja oli pakko kirjoittaa ajatuksia paperille ylös ja sillä tapaa kerrata päivän asioita. Sanotaan, että kun menee omalle epämukavuusalueelle, alkaa tapahtumaan oppimista. Ehkä nyt oli käynyt niin.
Paperille kirjautui muun muassa, että opinnot koostuvat: Ape opinnoista (nyt käynnissä), kasvatustieteistä (olen jo suorittanut), muista opinnoista (tutustuin niihin jo hakuvaiheessa ja uudelleen nyt illalla) ja työharjoittelusta (mielessä jo suunnitelmia kuinka toteuttaa).
Päivällä jännitti eniten tutustua AC-kokoustamisohjelmaan, mikä oli minulle aivan vieras asia. Kuitenkin kaikki lähti toimimaan hyvin, ja nyt jää nähtäväksi kuinka sen käyttö alkaa sujumaan kotona. Ensin minun on vain parannettava nettiyhteyttäni täällä kotona, jotta yhteys olisi sujuva.
Illalla mietin majapaikassani vielä asioita, miksi valitsin tämän koulutuksen. Minulla on nyt halu kasvattaa ja päivittää taitojani, oltuani pitempään pelkästään työelämässä. Tunnen, että roolini töissä on kasvanut ja ajattelen, että lisää kouluttautumisesta on tässä hyötyä. Koulutus ja kokemus antavat varmuutta ja tukea työssä. Teen fyysisesti raskasta työtä, ehkä tulevaisuudessa olisi parempi tehdä kevyempää työtä. Pidän opetustyöstä.
Ensimmäisenä koulupäivänä puhuttiin myös siitä mitä ammattipedagogiikka on. Se antaa valmiuden ohjata oppilasta työelämän vaatimusten mukaisesti. Sana ohjaaminen, tuo minulle lämpimän tunteen ja innostuksen aiheeseen. Ammattipedagogiikassa substanssi osaaminen ja pedagoginen osaaminen ovat tärkeitä taitoja.
Tällaisin ajatuksin lähdin seuraavaan lähiopetuspäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti