Portfoliopysäkki 1.

Portfoliopysäkki 1.

Pohdintaa oppimisesta ja oppimiskäsitykseni

Oppiminen on mukavaa, kun on rauhallinen ja sopiva oppimisympäristö. 

Oppiminen

Kun ihminen hallitsee jonkin uuden asian tai taidon, on tapahtunut oppimista. Aluksi saadaan tai hankitaan eri tavoin tietoa uudesta asiasta. Tieto saattaa olla hyvin huteraa ja epävarmaa aluksi, mutta tiedon määrän kasvaessa ja tarkentuessa siihen voi nojautua varmemmin. Oppiminen voi olla osittaista, silloin osaa jonkin asian tehdä puoleen väliin tai tietää jostakin kokonaisuudesta vain osan. Kun tiedon hallinta on täydellistä, sen hallinta on rutiininomaista ja kaikenkattavaa. Silloin jokin tehtävä on helppo suorittaa enemmän sitä ajattelematta tai vastauksen anto sujuu suurempia ponnisteluja vaatimatta (kuinka paljon on 1+1=2). Kokonaisvaltaiseen oppimiseen liittyy tiedon hankinnan lisäksi, tiedon jäsentelyä ja käsittelyä, arviointia ja mahdollisesti jatkotyöstämistä.

Milloin oppii parhaiten?

Mielestäni tieto tallentuu mieleen helpoiten silloin, kun asia on mielenkiintoista. Opettajan tehtävänä onkin motivoida ja tukea kasvussa oppilasta.  Olen huomannut, että jos opeteltava asia jostakin syystä kiinnostaa oppijaa paljon (motivaatio on korkea), syntyy herkästi tarkentavia ja oppimista edistäviä kysymyksiä. Esitystapa voi tehdä aiheesta kiinnostavan tai sitten asian sisältö kiinnostaa omakohtaisuudellaan oppijaa. Usein, jos opeteltava asia esitetään käytännönläheisesti, oppiminen on minusta helpompaa. Silloin asiaa voi hyvin soveltaa omaan elämään ja se jää huomaamatta mieleen. Muutenkin, jos esitystavassa on jotakin joka herättää ajatuksia, asia saattaa olla helpompi oppia. Tietenkin on varottava, että oppimistilanteesta ei jää muistiin pelkästään jotain epäolennaista asiaa esimerkiksi opetustyyliin liittyen.

Kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto on hyvä, on helppo keskittyä opiskeluun, eivätkä sivuseikat vie ajatuksia sivuraiteille esimerkiksi kipeä selkä vaikeuttaa opetukseen keskittymistä, kun tuolissa on koko ajan vaihdettava asentoa.

Kuinka opettaisin alaani?

Käytännönläheisiä esimerkkejä ja opetustapoja on helppo käyttää puutarha-alan opetuksessa. Opetusta voi toteuttaa esimerkiksi autenttisissa olosuhteissa, vaikka kasvihuoneella käytännössä näyttäen viljelytekniikkaan liittyviä asioita. Oman tai opiskelijoiden työkokemusten esille tuominen opetuksessa lisää mielenkiintoa esimerkiksi työharjoittelussa koetut kokemukset tuovat elävyyttä opetukseen. Muutenkin kaikki käytännönläheiset esimerkit ovat mukavia opetuksessa ja tehtävissä (caset), jos ne esitetään mielenkiintoisesti. Samaten ammattitaitoiset vierailijat tuovat opiskeluun elävyyttä ja käytännönläheisyyttä ammatilliseen opiskeluun esimerkiksi paikallisia viljelijöitä voi hyvin hyödyntää jonkin aiheen opettamisessa. Silloin usein saa kuulla myös ammatissa toimivien toiveita tulevista osaajista, mitä heidän olisi tärkeä osata.

Minulle ammatillisesta koulutuksesta on jäänyt hyvin mieleen vierailut puutarhoilla ja ammattilaisten tapaamiset. Erityisesti asiaansa perehtyneet ja aiheesta innostuneet asiantuntijat ovat painuneet muistiin. Minusta on tärkeää saada jo opiskeluvaiheessa käsitys alan tilanteesta esimerkiksi mikä on markkinatilanne tai minkälaisten vaikeuksien kanssa alalla taistellaan.

Asioita, jotka vaikuttavat oppimiseen

Jos asia, esitetään tylsästi tai pitkäveteisesti, ei mielenkiintoinenkaan aihe jaksa herättää mielenkiintoa opiskella sitä. Olen huomannut, että vaikka opeteltava aihe liittyisi omiin harrastuksiin, ei tylsä tai epäselvä esitystapa saa aikaan kovin tehokasta oppimista. Toisaalta taas, jos esiintyjä on kiinnostava, ennakkoon tylsältäkin kuulostanut asia voi olla mukaansa tempaava ja jäädä huomaamatta loistavasti mieleen. Esimerkiksi, kun osallistuin kurssille, joka oli minulle erityisen tutusta aiheesta, eläväinen ja asiansa hyvin hallitseva opettaja sai minut silti kiinnostumaan opetuksesta ja olemaan aktiivisesti osallisena siihen. Meillä oli yhteinen intohimon kohde ja kouluttaja toi sen omalta osaltaan taidokkaasti esille. Kouluttajasta välittyi ammattitaito ja vuosia kerätty kokemus koko olemuksesta.

Jos opiskelutilanteessa on ilmassa jotakin jännittävää, on vaikeaa keskittyä rauhassa olennaiseen oppimiseen. Silloin ajatukset harhailevat jännittämisen syyssä esim. oma puhevuoro tai jokin jännittävä tuleva tehtävä. Liian kova jännittäminen saa muut toiminnot aivan lukkoon.

Myös väsymys haittaa oppimista. Väsyneenä voi konemaisesti tankata mieleen asioita, mutta silloin on vaikeaa oppia hallitsemaan asiaa oikeasti. Esimerkiksi usein, kun olen lukenut tenttiin väsyneenä, opiskelu on ollut tyhjää pänttäämistä kokonaisuuden todellisen hahmottamisen sijaan. Olen huomannut myös, että väsyneet opiskelijat keskittyvät huonosti opetukseen.

Aikaisemmalla AC-kokoustamis kerralla puhuimme, että opiskelu on helpompaa, jos oppimistyyli on itselle sopiva. Minun oppimistyylini on 40% visuaalinen ja kinesteettinen 60%. Voi, olla että harrastukseni ja työ on vaikuttanut oppimistyylin muovautumiseen geenien lisäksi, mutta tällä voi ehkä selittää miksi viihdyin ammatillisessa koulutuksessa paremmin kuin lukiossa. Lukiossa suurin osa opetuksesta oli lähinnä luennointia. Olen aina ollut tunnollinen opiskelija, ja tehnyt tehtävät heti koulun jälkeen, jotta ne eivät vaivaisi mieltä enempää vapaa-ajalla. Oppiminen on nuorempana saattanut olla välillä aika pinnallista, ehkä johtuen juuri vääristä opetustavoista, olen halunnut pian eroon epämukavista asioista. Nyt huomaan, että opiskeluni on erilaista. Yritän järjestää niin, että opiskeluun liittyvä aika on laatuaikaa (oma rauhallinen aika) ja pitää vanhastaan nousevan stressin tehtävien suorittamisesta poissa.

Oppimista pystyy siis selvästi oppimaan ja kehittämään. Minusta olisikin tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin löytämään heille sopiva oppimistapa. Toiset oppilaat voivat tarvita aikaa rauhassa miettiä uutta asiaa, toiset taas mielellään ryhtyvät heti soveltamaan tietoa ja aloittavat tiedon käytännön testaamisen.

Nykyään ajatellaan, että oppiminen ei ole passiivista vastaanottamista, vaan oppija rakentaa tiedon itse jäsentämällä informaatiota aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta (konstruktiivinen oppimisnäkemys).  Huomaan, että omat viimeisimmät opiskelumuistot ovat lähimpänä tällaista ajattelutapaa. Varhaisemmat muistot ovat hyvin perinteistä opettajan johdolla tapahtuvaa oppimista.

Minusta ajatus siitä, että oppija rakentaa tiedon itse, tuntuu vapauttavalta ja innostavalta. Ohjaajan arvokas tehtävä onkin avustaa ja motivoida oppija tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Alkuun on selvitettävä lähtökohdat ja sitten sovittava sopiva etenemistapa. Joskus aikaisemmat kokemukset voivat luoda negatiivisen ennakkokäsityksen uutta asiaa kohtaan, jolloin ohjaajan tehtävänä onkin herättää oppilaan mielenkiinto uudelleen.

Oppimisnäkemykseni tuntuukin olevan aika ihmisläheinen ja luovuuteen ohjaava. Yritän nähdä mahdollisimman tarkasti oppilaan lähtötilanteen ja ohjeistaa alkuun selkeästi ja motivoiden.

Mukavaa yhdistää uusia taitoja ja tehdä taulukoita :)

Lähteet: Lähteinä kaikki aikaisemmat eApe luennot