Laadukasta opetusta

Minulle oli aivan uutta, että oppilaitoksissa on omia laatujärjestelmiä. Se ei tietenkään kovasti yllätä, koska laatu on keskeinen asia monella tapaa erilaisissa tuotannon tehtävissä, palvelualalla ja melkein kaikessa mitä me teemme. Laatu liittyy muun muassa hyvän tuotteen tuottamiseen ja tehokkaaseen tuotantoon.

Laadukkaan opetuksen avulla oppilas oppii tehokkaasti ja syvällisesti. Oppiminen on oppilaan ja opettajan yhteistyötä, siksi on tärkeää, että heidän suhteensa on toimiva. Yleisin keino, jolla opettajat voivat seurata työnsä laatua, on palautekyselyt oppilailta.

Laatutyöllä pyritään siihen, että pystytään kehittämään toimintaa jatkuvasti. Koulut tekevät erilaisia arviointeja ja laativat laatujärjestelmän. Kouluissa asiakkaina ovat oppilaiden lisäksi, oppilaiden vanhemmat, kouluviranomaiset ja elinkeinoelämä.

Laadukas opetus on linjakasta opetusta. Silloin opetussuunnitelma on laadittu hyvin ja opetusmenetelmät tukevat tätä. Arviointi tulee myös olla linjassa opetussuunnitelmaan. Opetettava asia tulee olla olennaista oppimisen kannalta ja turha ylimääräinen tieto karsitaan pois. Opetusmateriaalin tulee olla selkeää ja ajanmukaista. Hyvä ja keskusteleva ilmapiiri edistää laadukasta oppimista.

Kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot 2002

Kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot

Olen suorittanut kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot vuonna 2001- 2002 Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa Chydenius instituutissa. Suoritin nämä opinnot lukion jälkeen välivuotenani.

Otin esiin vanhat opintokansioni esiin, ja muistelin hieman minkälainen kurssi oikein oli. Tuntuu, että näistä opinnoista on aikaa, eikä muistissa ole paljoa. Muista joitakin ryhmätöitä, joita tehtiin yhdessä toisten luona tai kaupungin kirjastossa.

Minulla ei tuossa vaiheessa ollut suurempaa kokemusta oikeasta opettajana toimimisesta ja ensimmäiseksi kansioni avatessa vastaan tulee opettajan arvio portfoliosta ja siinä käy selväksi, että opettajaharjoittelu on ollut minulle merkittävä kokemus. Tämän jälkeen tein myös lyhyen sijaisuuden ylä-asteella eritysopettajana maahanmuuttajille.

Yllättyneenä luin ensimmäisiä kirjoittamiani sivuja, joissa pohdin oppimaani ja omia ajatuksia opintojen aikana ja huomaan, että olen pohtinut siellä opettajuuden ja hortonomin työn sopivuutta. Totean lopuksi, että minulle sopisi myös kahden kiinnostuksen kohteen yhdistäminen niin, että olisin puutarhatalouden opettaja. Tätä ajatusta olen tällä hetkellä toteuttamassa, vaikka en muista tällaista kirjoittaneeni portfolioon.

Kasvatustieteen opinnot seurasivat pientä opiskeluopasta. Siellä kirjoitetaan, että opettaja rakentaa itse oman opettajuutensa. Opettajuus ei rakennu tyhjästä vaan on vuoropuhelua toisten ihmisten ja perinteiden kanssa. Opettaja ei täytä muiden esittämiä vaatimuksia vaan nämä vaatimukset ovat enemmän opettajalle haasteita. Opettajan on ratkaistava, mitkä vaatimukset hän asettaa ensisijaisiksi ja mitkä jättää huomiotta. Opettaja on aina tekemisissä oppimisen kanssa, joten oppimisen ymmärtäminen on opettajan ammattitaidon kulmakivi (Opiskeluopas 2001- 2002, 17). Opettaminen on usein kutsumus ammatti, joten opettajuus on monella jo jollakin tapaa valmiiksi rakentunut. Koulutus ja teoriatieto täydentävät ja vahvistavat käsitystä opettajuudesta ja auttaa sen rakentumisessa ja antaa sille vankan selkärangan.

Behaviorismin mukaan ihminen oppii ärsyke-reaktiokytkentöjen avulla. Ihmisen spontaanista suorittamat teot vahvistuvat, kun niitä palkitaan sopivalla tavalla (Kasvatuspsykologia 2001, 61- 62). Koulunkäynti perustuu suurelta osin erilaisten ulkoisten suoritusten tekemiseen, on kuitenkin tavoitteena opettaa tehtävien taakse menevää ymmärrystä ja ajattelua, tietoja ja taitoja, joilla on kestävämpi merkitys kuin yksittäisillä suorituksilla (Kasvatuspsykologia 2001, 76). Behaviorismin yksi ongelma on se, että siinä oppijalla ei ole juurikaan älyllistä vastuuta vaan oppijan aktiivisuus on tiukasti ohjattua tai suhteellisen sattumanvaraisesta toimeliaisuutta (Kasvatuspsykologia 2001, 77). Tämä on alkeellisin teoria oppimisesta. Tämän tyyppistä reaktio-palkinto opetusta hyödynnetään eläinten koulutuksessa suurilta osin.

Kongnitiivinen oppimisessa ajatellaan, että ainakin monimutkaisempien tietojen ja taitojen oppimisessa oppijan aikaisempi kokemus ja tieto heijastuvat siinä kuinka hän oppii. Ihminen nähdään aktiivisen oman toimintansa ohjaajana ja tiedon käsittelijänä. Ihminen oppii aktiivisen yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Ihminen on tiedonkäsittelijä, joka enemmän tai vähemmän tietoisesti asettaa itselleen tavoitteita ja voi myös ohjata itsenäisesti toimintaansa tavoitteiden suuntaan. Oppija tulkitsee opittavaa asiaa sulauttaen sen aiempiin tiedollisiin skeemoihin. Ihminen havaitsee sen, mitä aikaisempien tiedollisten skeemojen perusteella etsii. Tämän seurauksena saadut tiedot muuttavat skeemoja ja vaikuttavat uusien havaintojen muodostumiseen (Kasvatuspsykologia 2001, 83- 87). On jokseenkin luontevaa ajatella, että aikaisemmat kokemukset vaikuttavat uuden oppimiseen. Vaikutus voi olla positiivista tai negatiivista. Toisinaan aikaisemmat kokemukset voivat estää uuden oppimista esimerkiksi liian vaikeaksi koettu asia ei välttämättä herätä kiinnostusta oppijassa ennen kuin ongelma on ratkaistu jollakin tapaa.

Piagen (konstruktiivinen käsitys) mukaan ihmisen ajattelun ja tiedon muodot rakentuvat sen toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta, jolla yksilö sopeutuu ympäristöönsä. Henkilö liittää uusia asioita skeemoihin eli sulattaa uudet ilmiöt (assimilaatio) olemassa oleviin skeemoihin. Kehityksen lähtökohtana on ristiriita tai epätasapainotila. (Kasvatuspsykologia 2001, 109- 111). Kun syntyy käsitys siitä, että ei tiedä kaikkea jostakin asiasta, usein herää halu tietä asiasta lisää. Jokin muuttunut tilanne voi myös pakottaa oppimaan uutta, jotta selviää tilanteessa edelleen. Oppija on aktiivinen tiedon rakentaja.

Oppiminen on ihmiselle tyypillistä. Tämä mahdollistaa ihmisen sopeutumisen moninaisiin elinympäristöihin. Oppiminen perustuu ihmisen aivojen ja hermojärjestelmän adaptiivisuuteen, mikä luo valmiudet yksilölliseen kasvuun ja kehitykseen. Tullakseen tiedoksi informaatio on oppimisen avulla tulkittava ja sen pohjalta on muodostettava henkilökohtaisia merkityksiä, käsityksiä ja käsitteitä. Jatkuva ja elinikäinen oppiminen on tietoyhteiskunnassa välttämättömiä niin yksilöiden kuin yhteisöjen olemassaolon ja selviytymisen kannalta. (Opiskeluopas 2001, 60). Opettajan työssä nähdään keskeisenä itse rakennettu asiantuntijuus sekä sitoutuminen yhdessä työkavereiden kanssa koulun kehittämiseen (Opiskeluopas 2001, 54.) Tietoa on paljon tarjolla ja sitä on osattava käsitellä niin, että se syventyy ja jäsentyy. Turha ja väärä tieto täytyy tunnistaa. Opettajalla on suuri merkitys siinä, kuinka onnistuneesti oppija uuden asian hallitsee.

Tässä lyhyesti kertausta ja ajatuksia kasvatustieteen opinnoistani. Nämä opinnot selkeästi antoivat tukea ja varmuutta jatkaa opiskelua, koska olen nyt tässä opiskelemassa ammatilliseksi opettajaksi. Myös nykyinen työni, jossa olen saanut vastuuta ja vapautta, on rohkaissut minua jatkamaan opiskelua työnohessa.

Opiskeluopas 2001- 2001. Kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot. Jyväskylän yliopisto. Avoin yliopisto. Yliopistopaino.

Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi

Aloitin tämän kurssin suorittamisen kesäloman aikana ja nyt olen viimeistellyt sitä. En muista onko aihe minulle tuttu aikaisemmista opinnoista, mutta tämä aihe oli erityisen innostava ja hyvin ymmärrettävä. Raija Salmimiehen kirja onnistu itsesi johtamisessa oli mieluinen kirja. Kirja on kirjoitettu ymmärrettävästi ja tuntuu kuin kirjoittaja olisi kovasti samalla aaltopituudella kanssani.
Alkuun ymmärsin tehtävä annon hivenen väärin, mutta huomasin virheeni ja jatkoin vastausteni työstämistä. Erityisesti työhyvinvoinnin osalta jouduin tekemään täydennöksiä ja tuntuu, että voisin jatkaa vastausteni käsittelyä vaikka kuinka.

Itsensä johtamisella tarkoitetaan itseensä kohdistuvaa vaikuttamista ja kurinalaista itsensä ohjaamista. Tämä on jatkuvaa muuttumista, uuden oppimista ja vanhan poisoppimista, juurtuneiden asenteiden ja uskomusten kyseenalaistamista sekä ennen kaikkea vastuun ottamista itsestä ja toisista. Itsensä johtaminen on kykyä huomioida omaa toimintaa ja ajatusmalleja ja tehdä tarvittaessa siihen muutoksia. Itsensä johtaminen parantaa oman minän tuntemista ja sitä kautta parantaa itsetuntoa ja kykyä hallita itseään. Hyvän johtajan tulisi olla hyvä itsensä johtamisessa, jotta pystyy johtamaan toisia. Itsensä johtamisen avulla saamme ohjattua itsemme suoriutumaan esimerkiksi haastavasta tehtävästä ja pystymme asettamaan tavoitteita ja päämääriä.

Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan turvallista, terveellistä, tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiosssa. Työntekijät ja työyhteisö kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa. Työhyvinvointi voidaan jakaa fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä omaan työhön asennoitumiseen. Kun työhyvinvoinnin asiat ovat kunnossa työntekijät ovat tehokkaita ja voivat hyvin työssään. Työhyvinvointiin vaikuttavat niin työpaikan ulkoiset kuin sisäiset asiat. Työntekijän elämänhallinta tulee olla kunnossa, jotta hän jaksaa suoriutua työstä niin, että vapaa-ajalla pystyy ja jaksaa keskittymään muihin asioihin. Työpaikan vuorovaikutussuhteet tulee olla kunnossa ,ilmapiirin avoin ja luottava, jotta työympäristö tukee luovaa ja sujuvaa työntekoa. Työnjohtajan tulisi olla avoin ja kannustava. Itsensä johtamisen keinoilla on vaikutusta työhyvinvointiin, kun hallitsee omaa elämää, voi paremmin myös työssä.

Sain suoritettuani akvaariotentin opettajalta hyvää ja kannustavaa palautetta. Hän kirjoitti muun muassa, että minulle muodostuu käsitys sinusta tulevana ammatillisena opettajan, jolla on valmiudet kohdata opiskelijat, työyhteisön jäsenet, läheiset ja oma itsensä arvostavasti ja inhimillisesti. Olet tietoinen itsesi johtamisen peruskivistä, osaat johtaa itseäsi, josta saavat nauttia ja hyötyä kaikki ympärillä olevat ihmiset ja eläimet. 
Tuntui erityisen hyvältä saada posiitiivista palautetta tässä vaiheessa opiskeluja. Tämä palautteen saanti havainnolisti minulle hyvin sen minkälainen merkitys opiskelijalle hyvällä ja onnistuneella palautteella voi olla. Vaikeita asioita käsitellessä oikein saatu palaute antaa aivan hirveästi voimaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin!

Nuoren Kasvu

Olen työstänyt kurssitehtäviin vastauksia nuoren kasvuun ja kehitystehtäviin liittyen.

Nuoruus vaiheessa ihminen kokee monenlaisia muutoksia omassa kehossaan ja mielessään. Nuori itsenäistyy hiljalleen vanhemmista ja hänen ajatusmaailmansa muuttuu alun erityisen kriittisen ajattelutavan jälkeen monella tapaa aikuisemmaksi. Nuorii alkaa jäsentämään elämälleen tavoitteita ja päämääriä. Nuori pystyy aikaisempaa abstraktimpaan, itsenäisempään ja yleisluontoiseen ajatteluun.

Nuoren sosiaalinen piiri kasvaa ja kavereista tulee entistä tärkeämpiä.
Vaikka nuori viettää vähemmän aikaa vanhempien kanssa, heidän läheisyys on tärkeää. Vanhempien kanssa vietetty aika voi sisältää mielenkiintoisia ja luottamuksellisia yhteisiäkeskusteluja.

Nykyisin nuoruus vaihe saattaa jatkua pidempään ennen kuin varsinaisesti siirrytään kohti aikuisuutta. Ihmiset jatkavat opiskeluja pidempään ja perustavat perheitä vasta myöhemmin. Nuoruus on monessa mielessä myös ihannoitua ja tavoiteltua. Aikuiset pukeutuvat mielellään sellaiseen tyylin, että vaikuttaisivat nuoremmilta. Toisaalta taas nuorten muoti näyttää tällä hetkellä siltä kuin olisivat vanhempia kuin ovatkaan.

Tämä kurssi oli ensimmäinen jonka suoritin akvaariotentillä ennen joulua 2017. Tenttiin ilmoittautuminen oli jännittävää, mutta aihe tuntui mielenkiintoiselta ja materiaalia oli hyvää, mikä helpotti jännitystä. Alkuun aihe tuntui etäiseltä, mutta kun siihen perehtyi se muuttui mielenkiintoiseksi ja perehtyminen ei tuntunut enää hankalalta. Opettajalta saatu ytimekäs ja hyvä palaute kannusti ja sai tuntemaan, että innostukseni oli saanut aikaan onnistumisen. Nyt rohkenen suorittaa myös seuraavia akvaatiotenttejä.

Opiskelijan arviointi

Olen työstänyt jo kesälomalta asti opiskelijan arviointiin liittyvää materiaalia. Se tentitään akvaariotenttinä. Nyt kirjoitukseni alkaa olemaan valmis ja enää puuttuu se, että rohkaistuisin ilmoittautumaan tenttiin. Tehtävään liittyvää materiaalia löysin netin lisäksi Kokkolan kirjastosta.

Oppilaan arviointia määrittävät eri lait peruskoulutuksesta, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja opetushallituksen määräykset. opiskelijan arviointi määritelty siten, että opiskelijan arvioinnilla ohjataan ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin, annetaan

tietoa opiskelijan osaamisesta sekä varmistetaan perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen.

Arvioinnin kokonaisuus muodostuu oppilaan oppimisesta ja osaamisesta. Oppilaitoksessa opiskelija opetetaan tutkinnon ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Työssäoppimispaikassa opiskelija oppii tutkinnon ammattitaitovaatimusten mukaisia asioita ja harjaantuu jo oppimassaan. Teoria opinnot siirtyvät käytäntöön. Näytöissä opiskelija osoittaa osaamisensa työtä tekemällä.

 Koska arvioinnin tehtävänä on motivoida, ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen aikana, on oleellista, että on tiedossa kuinka arvioidaan (arvioinnista tiedottaminen). Arvioinnin tulee näkyä opiskelijan oppimisprosessin aikana jatkuvasti. 

Nykyisin kaikessa arvioinnissa opettaja antaa suorittajalle suorituksesta palautetta eli kuvaa tehdyn arvioinnin palautteena. Palautteen saaminen kehittää itsearviointitaitoja. Saatu palaute vaikuttaa siihen, kuin opiskelija näkee itsensä opiskelijana ja tutkinnon suorittajana. Palautteen tulee selkeästi kertoa mitä opiskelija osaa ja mitä pitäisi vielä opetella lisää. 

Opiskelijaa tulee ohjata havannoimaan omaa osaamistaan ja työskentelyään jäsentämällä opiskelijalle annettu työ vaiheineen.  Alkuun jäsentelyssä selvennetään, miten työ tehdään, mihin seikkoihin kiinnitetään huomiota ja mitä arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit käytännössä tarkoittavat. Näin opettaja parantaa opiskelijan itseohjautuvuutta ohjaa opiskelijaa paremmaksi itsearvioinnissa.

Arvioinnilla on suuri merkitys siinä kuinka opiskelija näkee itsensä opiskelijana ja työntekijänä. Arviointi vaikuttaa mm. opiskelijan itseohjautuvuuteen, omakuvaan ja motivaatioon. 

Erityiskasvatus

Viimeinen eape aihe käsitteli erityiskasvatusta. Aihealue tuntuu hyvin vaativalta ja case-tehtäviä ratkaistessamme tuntui kovin voimattomalta, että kuinka puuttua tehtävän ongelmaan.

Kuitenkin, jos keskittyy olemassa olevaan ongelmatilanteeseen ja kuuntelee oppilasta, luulen, että tilanteista on mahdollista selvitä. Erilaiset yhteistyömuodot ovat tärkeitä ja tietenkin laki asetukset antavat toiminnalle tukea. On hyvä muistaa, että opettajien työ on tiimityöskentelyä, yksin ei tarvitse vaikeista tilanteista selvitä. Kuunteleminen ja havannointi ja se, että asettuu oppilaan tilanteeseen helpottaa ongelman ymmärtämistä. Jokainen toimii kykyjensä mukaan ja kun motivaatio on syntynyt, päästään hienoihin tuloksiin.

Opettajan työ voi olla haastavaa ja vaativaa, mutta sitä antoisempaa, kun oppilaan kanssa yhdessä onnistutaan ratkaisemaan esimerkiksi jokin oppimisvaikeus. On varmasti hieno tunne, kun oppilas kiinnostuu uudelleen yrittämään ja onnistuu selvittämään jonkin vaikeutta tuottaneen tehtävän. Tarkkasilmäinen, tunneälyllinen ja oikea arvoinen opettaja voi vaikuttaa suuresti oppilaan elämään.

Kestävä kehitys 21.1.2016

Tämän viikon aiheena oli kestävä kehitys. Ensimmäiseksi minulle tulee siitä mieleen Vihreä Lippu, johon osallistuin lukiossa. Saimme koululle lipun :)

Suomi on hyvin pitkällä kestävässä kehityksessä ja se on yksi meidän vientituote. Viemme esimerkiksi viemäröintitekniikkaa koskevaa tietoutta Afrikan maihin. Kestävä kehitys on useiden suomalaisten ajatuksissa niin pitkällä, että sitä ei enää erikseen huomaa kestäväksi ajatteluksi. Monet meistä kierrättävät luontevasti paperia, juomapulloja jne.

Luonnonvara-alalla kestävä kehitys on kytkeytyneenä tiivisti toimintaan mukaan. Useat kestävän kehityksen ratkaisut vaikuttavat yrityksen tulokseen ja toimivuuteen positiivisesti. Toki alkuinvestoinnit vaativat usein suuria panoksia.
Monissa yrityksissä huomioidaan hienosti työntekijöiden osalta kestävä kehitys muun muassa miellyttävillä työskentelytiloilla ja työturvallisuuteen panostetaan.

Tämän iltaisessa opetustuokiossa saimme tutustua ryhmätöiden tekoon Ac:ssa ja pelattiin Kahoottia. Keskustelu johdatti meidät asian ytimeen, kuinka toisimme Kestävän kehityksen opetukseen mukaan.

Työelämälähtöisyys opetuksessa 14.1.2016

Tätä tehtävää aloitin omalta osaltani työstämään jo ennen joulua ja lähipäiviä Oulussa. Jouduin ennakoimaan joulukiirettä töissä. Aihe on minulle hyvin läheinen, koska olen päivittäin työelämän kanssa tekemisissä.
Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että olen oppinut uutta ja rohkaistunut tietokoneen kanssa. Tämä oli juuri tähän tehtävään liittyen ja teinkin omassa osuudessani esityksen kaaviot kaikki itse (kuten myös aikaisemmin, mutta nyt erilaisia miellekarttoja).

Kun itse olin koulussa, työelämälähtöisyyttä ei saatu juurikaan sidottua opetukseen tai hyvin hatarasti joidenkin vierailuiden ja harjoitusten avulla. Työharjoittelua ei juuri mitenkään ohjattu, mutta silti sen kautta pääsin työelämään kiinni ja olen edelleen sillä tiellä. Minusta oppilaiden herättely käytännön harjoitteiden ja työelämälähtöisyyden avulla on erityisen tärkeää. Tämän avulla oppilaat saavat hyvän käsityksen tulevasta työstä, mitä heiltä odotetaan ja siitä soveltuvatko he alalle.

Vierailuiden, työharjoittelun ja opinnäytetyön kautta oppilas voi solmia kontakteja työmaailmaan, mistä on hänelle tulevaisuudessa hyötyä samaten oppilaitos voi hyötyä näistä suhteista. Työelämälähtöisyys voi olla peruste valita jokin tietty oppilaitos, ja se toimiikin kilpailuvalttina oppilaitosten välillä. Erilaiset yhteistyöt ja hankkeet voivat olla myös motivoivia projekteja oppilaille ja luoda osallisille hyödyllisiä kontakteja.

Työharjoittelun avulla oppilas oppii todellisessa ympäristössä alastaan ja pystyy harjoittamaan työelämän monenlaisia sosiaalisia taitoja. Asiantuntijan kanssa työskennellessä siirtyy oppilaalle usein myös hiljaista tietoa, mikä on erityisen tärkeää ja hienoa.

Työelämälähtöisyys opetuksessa lisää opetuksen motivaatiota kiistatta.

Yrittäjyyskasvatus

Toisena  teemana Kytke-tehtävissä oli yrittäjyyskasvatus.
Tuntui, että päällimmäisenä mielipiteenä oli aika negatiiviset ajatukset yrittäjyyttä kohtaan.

Yrittäjyydessä vaaditaan sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat hyväksi tavallisessakin elämässä ja ihmisten kanssa toimiessa. Näitä taitoja on tärkeää harjoittaa ja vahvistaa kouluaikana.

Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että työskentelee työpaikassa niin hyvin kuin se olisi omayritys eli huolehtii kaikesta niin hyvin kuin omastaan ja pyrkii tuloksekkaaseen työpanokseen. Olen mielestäni juuri tällainen ihminen, joka työskentelee ja kantaa työstään sellaista vastuuta kuin yritys olisi oma. Toisin sanoen tekee työtä suurella sydämmellä. Tärkeää on kuitenkin kunnioittaa varsinaista johtajaa tai yrityksen omistajaa. Olen parhaimmillani silloin, kun saan vastuuta ja vapautta.

Työskentelen perheyrityksessä, joka on yhtiöitetty, ulkopuolisena työntekijänä. Vastaan yhdestä osasta ja usein minun kertoessani työstäni kuulija ajattelee, että olen osakkaana yrityksessä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan työssäni näkyy ja kuuluu niin selvästi sisäinen yrittäjyys.

Koulussa oppilaille tulisi antaa mahdollisuus tutustua yrittäjyyteen tehtävien ja kokemusten kautta. Yrittäjyydessä on monia hyviä puolia ja oikein hallittuna se on oikein mielekästä työtä. Yrittäjyydessä on myös monia haasteita, joista voi selvitä esimerkiksi koulusta saamillaan avuilla. Tässä onkin opittajilla haastetta, että oppilailla olisi kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja valmiudet kohdata tulevia asioita.

Kansainvälisyys Kytke-1.

Nyt oli ensimmäinen kytke-esityksen aika. Aiheena oli Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Aihe on nyt hyvin ajankohtainen, mutta siltikin ehkä täällä pienellä paikkakunnalla asuessa kuitenkin hieman etäinen.
Teen kansainvälistä yhteistyötä harrastustoiminnassani, ja töissä meillä on ollut muutamia ulkomailta tulleita työntekijöitä.

Työn teossa kulttuurien erovaisuudet tulevat helposti esiin ja aiheuttavat pohdintaa. Erilaiset aikakäsitykset, erilainen puhetyyli, erilainen suhtautuminen eri ikäisiin ovat päällimmäisiä asioita joihin olen törmännyt työelämässä eri kulttuurien välissä.

Ihminen muokkautuu oman maansa kulttuurien vaikutuksesta, geeniperimänsä ja kokemustensa myötä. Vaikka olisi kotoisin samasta kulttuurista, toiminta ja ajatukset voivat olla aivan poikkeavat, koska eri asiat vaikuttavat siihen minkälaiseksi ihminen muovautuu. Kaikki suomalaisetkaan eivät ajattele yhtenevästi samoista asioita.

Monikulttuurisuus lisäntyy koulumaailmassa koko ajan ja kouluissa on monista eri kulttuureista olevia oppilaita. Tämä vaatisikin opettajilta hyvää tuntemusta aiheesta ja taidokasta suhtautumista erilaisiin tilanteisiin. Aikaisemmin pienissä kouluissa ei välttämättä ollut montaa ulkomaalaistaustaista oppilasta. Nykyisin tilanne on aivan toinen.

Kansainvälinen yhteistyö vaatii myös hyvää kulttuurien tuntemusta. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata oppilaita kiinnostunein mielin kansainvälisiin kokemuksiin.

MO-tehtävän esitys

Nyt on takana päin lähipäivät Oulussa ja MO-tehtävä on esitetty.
MO-tehtävän myötä syksyn aikana opittu teoriaa pääsi soveltamaan ja kokemaan sitä miltä tuntuu pitää opetustuokiota toisille.
Tuntuu, että nyt tämän tehtävän myötä kaikki opittu jäsentyi ja syventyi. Oli kivaa saada harjoitella käytännössä luokan edessä olemista. Viime kerrasta on kuitenkin minulla jo melko pitkä aika.
Nyt monet esitelmän pitoon ja opettamiseen liittyvät asiat ovat saaneet vahvan teoriataustan.

Sovelsimme Learning cafe -menetelmää opetuksessamme ja se oli minulle ensimmäinen kerta, kun käytin sitä. Oppilaat vaikuttivat innokkailta ja tuotokset olivat hyviä. Tuntuu, että tätä menetelmää rohkenisi  käyttää oikeastikin opetuksessa.

Opetusharjoittelut ja opetustuokion suunnittelut jatkuvat sujuvasti seuraavaksi Kytke-tehtävän parissa.

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

19.11.2015 Nyt osaan jotain uutta!

 Nyt olen valmistellut parini kanssa tulevaa MO-tehtävää ja asiantuntijaryhmän kanssa tulevaa esitystä. Asiantuntijaryhmässä valitsimme tehtävän toteutustavaksi sellaisen, että minun on ollut perehdyttävä mielekarttojen tekemiseen tietokoneella. Katsotaan minkälaiseen tulokseen lopulta pääsen, mutta olen edennyt asiassa tähän asti mielestäni tosi rohkeasti.

Aluksi yritin tehdä vanhojen taitojen avulla miellekarttaa käyttäen drivea ja photoshoppia, mutta työn jälki ei ollut minusta riittävän hyvää, joten jäin pohtimaan asiaa. Mieleeni tuli, että täytyy olla erityisiä ohjelmia tätä varten ja niinpä vielä yömyöhällä googlettelin asiaa kännykällä ja erilaisia ohjelmavaihtoehtoja löytyi. Olisin heti halunnut kokeilla ladata tällaista ohjelmaa koneelle, mutta oli pakko nukkua välillä ja valmistautua tulevaan työpäivään.
Niinpä töiden jälkeen uskaltauduin kokeilemaan uusien ohjelmien lataamista koneelle. Ensimmäinen käsitekarttojen tekoon tarkoitettu ohjelma latautui nopeasti koneella, mutta vaikutti aika hankalalta käyttää eikä oikein toiminut haluamallani tapaa. Rohkaistuin vielä asentamaan toisen ohjelman. Tämän lataaminen vei melkein koko loppu illan, mutta se kannatti. Ohjelma tuntuu mukavalta käyttää, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy saan jo jotakin aikaan :)

Olen rohkaistunut kovasti tietokoneen kanssa ja motivoitunut paneutumaan tehtävien valmistamiseen. Mielestäni olen onnistunut aika hyvin siinä, että paneudun kunnolla tehtäviin ilman suurta stressiä ja etenen näin opinnoissa tasaiseen tahtiin kiirehtimättä. Tuntuu siltä, että asiat tulevat oikeasti käsiteltyä eri suunnilta, soveltaen ja ymmärtäen.

MO-paritehtävä 26.11.2015

Olemme työstäneet MO-tehtävää parini Sirpan kanssa mukavasta aiheesta; opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Aihe on tuntunut ajankohtaiselta, kun olin itse juuri ylläpitämässä ja kehittämässä tietojani Hollannissa kukkamarkkinoilla.

Nykyisin kilpailukykyisen työntekijän tulee olla hyvin ajan hermolla, jotta hän pystyy sopeutumaan työelämän vaatimuksiin ja muutoksiin. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata opiskelijoita kohti työelämän ajankohtaisia vaatimuksia ja antaa oppilaille valmiudet ylläpitää ammattitaitoaan.

Nykyisin on aivan luonnollista, että välillä palataan uudelleen koulun penkkiin tai osallistutaan jollekin täydentävälle kurssille. 

Osittain minäkin aloitin nämä opinnot juuri siksi, että halusin hieman virkistää opiskelutaitojani ja samalla päivittää tietojani.

Tässä tiivistelmä MO-tehtävästämme:

Mo-paritehtävä

Sirpa Pulkkinen ja Ilona Vallila

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

Oppimistuokion tavoitteet:

Selvittää, miksi ammatillisen opettajan työssä on tärkeää ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa.

Tuoda esille erilaisia keinoja, kuinka ammattitaitoa voi ylläpitää ja kehittää.

Oppimistuokion rakenne:

• Tavoitteiden esittely
• Aiheeseen johdattelu: Miksi ammattitaitoa täytyy ylläpitää ja kehittää?
• Keskustelua aiheesta
• Aiheeseen syventyminen/työskentely
• Loppuyhteenveto

Miksi ammattitaitoa ylläpidetään ja kehitetään?

Työskentely/Aiheeseen syventyminen

Yhteenvetoa:

• Ulkoiset tekijät luovat painetta lisäkoulutukselle
• Opettajan työnkuva ja rooli on muuttunut
• Kaikki osaamisalueet tarvitsevat päivitystä ja kehittämistä!
• Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää lähentyä työelämää
• Opettaminen on nykyään enemmän tiimityötä ja yhteistyötä yli ammattirajojen
• Opettajan saadessa lisäkoulutusta myös ammatillinen hyvinvointi kasvaa!

Pofo2

Portfolio pysäkki 2.

Puutarha-alan opettajan työkenttä

Puutarha-ala on melko pieni Suomessa ja alan kouluja on harvassa. Tuotantoon liittyvät haasteet ja suuret tuotantokulut pitävät alan pienenä. Silti pohjoista osaamista tarvitaan, jotta voidaan tuottaa tuotteita, jotka eivät kestä pitkiä kuljetuksia tai ovat muuten ominaisuuksiltaan parempia lähituotettuina. Esimerkiksi joulutähdet ja kesäkukat kestävät huonosti monivaiheista matkaa Hollannista Suomeen, jolloin itse tuottamalla nämä kukat saadaan asiakkaille hyvälaatuisia ja kestäviä tuotteita ja hävikki pysyy mahdollisimman pienenä.

Puutarha-ala on osin mielestäni huonosti tunnettua, ja kouluihin hakee monenlaisia opiskelijoita. Useilla hakijoilla on alasta liian ’ruusuinen’ kuva, ja he usein pettyvät viimeistään ensimmäisten työkokemusten myötä. Puutarha-alalla työskentely on  raskasta ja fyysistä työtä. Työn on oltava tehokasta massatuotantoa, jotta se on kannattavaa.

Kukkakaupassakin täytyy työskennellä tehokkaasti ja harjaantuneen silmän on sommiteltava kukat nopeasti, jotta pystytään toimimaan tehokkaasti. Tässä onkin haastetta opettajilla, jotta opiskelija valmistuessaan taitaa taidot niin, että pystyy työskentelemään reippaasti ja taitaa monenlaiset työskentelytavat. Yksittäisten asioiden piipertäminen ei ole mahdollista tehokkaasti työskennellessä, vaan työtehtävät ovat usein yksipuolisia ja tehokkuutta vaativia.

Puutarha-alan opettajan työkenttä on siis aika vaativa, mutta toisaalta mielenkiintoinen, koska kouluihin hakee kovin monenlaisia opiskelijoita. Toisinaan puutarha-ala on se jonne haetaan, kun mikään muukaan ei oikein kiinnosta. Tämä tietenkin antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden opettajalle ohjata oppilasta niin, että tämä löytää innostuksen opiskeluun ja itselleen sopivan alan joko puutarha-alasta tai jostakin muusta.

Usein sanotaan, että koulutus on kaikilla asteilla liian tietopainotteista. Siksi koulua tulisikin kehittää niin, että oppilaiden harrastukset ja erityistaipumukset pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon. (Aarnio- Helakorpi- Luopajärvi, 1991,36.) Mielestäni puutarha-alan opetuksessa oppilaiden erityistaitoja voi monella tapaa huomioida, koska ala on niin monipuolinen ja monenlaiset taidot ovat hyödyksi puutarha-alan töissä kuten kuorma-auton ajotaito, tai metallityötaito kasvihuonerakentamisessa).

Asetelmien valmistamista.

Opetuksen suunnittelu

Opetuksen suunnittelu alkaa oppimistavoitteiden määrittelemisestä ja opetettavan aineksen ja sisällön valitsemisesta. Samalla valitaan myös oppimisen arvioinnin tavat (Nevgi- Lindblom-Ylänne 2003,237). Suunnittelussa kannattaa huomioida muuan muassa seuraavat asiat tavoitteet opiskelijan kannalta, opiskelijoiden motivoituminen, oppiaineksen analysointi (aiheen oleelliset kohdat ja vaikeat kohdat), opetusjärjestelyjen suunnittelu ja oppimisen arviointi (kuinka seuraan oppimisen edistymistä) (Aarnio 1991,151)

Puutarha-alan opettajalla onkin haastetta suunnitellessa opetusta siksi, että oppilaat ovat kovin erilaisia lähtötaustoiltaan. Alkuun voisikin olla hyväksi tehdä oppija-analyysi, jotta on helpompi kartoittaa oppilaiden lähtötilannetta.

Opetusta suunnitellessa kannattaa mielestäni erityisesti huomioida oppijoiden taitotason lisäksi heidän motivaationsa. Joukossa saattaa olla oppilaita, joiden motivaatio on hyvin alhainen koulutuksen alkaessa. Silloin selkeä aloitus ja oppilaita herättelevät opetustavat (esim. kyselevä opetus, caset, ryhmätyöt, projektit) ovat hyväksi.

Suunnittelussa kannattaa huomioida myös, että osa opiskelijoista voi olla tilallisia, joilla on jo vuosien kokemus puutarhatuotannosta. Kuinka saada opetus tarjoamaan heille mielekästä tietoa? Kuinka heille tutuista asioista saisi mielenkiintoista opiskeltavaa?
Onkin muistettava, että ammatillisen koulutuksen yhtenä tarkoituksena on käytännön toiminnan sitominen teoriaan ja lainalaisuuksiin sekä vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittäminen. Opetuksen tarkoituksena on, että opiskelija ymmärtää jonkin asian kokonaisvaltaisesti, ei vain ajatuksella, että näin tämä kuuluu tehdä. (Aarnio 1991,151)

Ehkä hyvänä vaihtoehtona voisi olla se, että hyödyntää viljelijäopiskelijan kokemuksia mahdollisimman paljon opetuksessa. Viljelijäopiskelija voisi esimerkiksi opettaa jonkin osa-alueen toisille oppilaille.

Joskus kokeneilla viljelijöillä on vahvat mielipiteet johonkin asiaan liittyen ja voi olla haasteellista saada uusia ajatuksia esille. Tämä vaatii hyviä perusteluja ja asioiden pohjalta voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, tai ehkä tällaisessa tilanteessa opetuksessa voisi käyttää väittelyä opetusmenetelmänä.

Selkeiden tavoitteiden asettaminen selvittää hyvin, miksi jotakin opiskellaan. Opetuksen tavoitteissa minusta on tärkeää, että painottaa mielekkäiden käytännön esimerkkien esille tuontia eri tavoin ja suuntaa oppilaita itsenäiseen toimintaan. Tavoitteita laatiessa kannattaa huomioida erityisesti työelämän vaatimukset ja pohjoisen sijainnin alalle tuomat haasteet.

Opetusmenetelmiä valittaessa kannattaa huomioida ryhmän koko. Koulutuksen alkaessa ryhmät voivat olla suurempia, mutta osan oppilaiden jäädessä pois ryhmäkoot pienevät. Puutarha-alalla on yleensä mukavan kokoisia ryhmiä ja ryhmäytymisen tapahduttua henki on hyvä.

Minulla ei ole paljoa kokemusta opetuksen suunnittelussa ja tuntuu, että se vie varmasti alkuun paljon aikaa ja suunnittelu kannattaa tehdä huolella. Mutta jos saa opettaa omaa alaa, mikä innostaa ja kiinnostaa, luulen, että myös opetuksen suunnittelu sujuu innostuksen siivittämänä loppujen lopuksi ihan hyvin.


Opetuksen toteutus ja siihen liittyvät haasteet

Opetuksen toteutuksessa voi olla monenlaisia haasteita. Aivan ensimmäiseksi täytyy saada oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja motivoitumaan tiedon hankintaan. Selkeät perustelut aiheen tärkeydestä ja tavoitteiden asettaminen auttaa motivoinnissa. Myös mielenkiintoiset tehtäväasettelut lisäävät kiinnostavuutta.

Puutarha-alalla kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon vierailevia asiantuntijoita ja viljelijöitä, jotka tuovat alaa käytännön tasolla tutuksi. Myös erilaiset vierailut tekevät opetuksessa käytännön läheisempää ja opiskelija saa todentuntuisen kuvan aiheesta.

Alaan liittyvää tietoa on saatavilla kiitettävästi, mutta joskus voisi olla hyvä käyttää ydinaineanalyysia, jotta opetettava aihe jäsentyy selkeästi ja vähemmän tärkeä tieto karsiutuu pois (esim. ulkomaiset lähteet, joita ei voi takuuvarmasti hyödyntää meidän oloissa). Ydinaineanalyysissa tutkitaan opetettavan aiheen sisäistä rakennetta. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan tarvittavaa aikaa ja tietojen suhdetta tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Opetettavaan aiheeseen liittyvät tiedot voidaan luokitella ydinainekseen, täydentävään tietämykseen ja erityistietämykseen (Nevgi 2003,241).

Hyvän ryhmädynaamikan aikaan saaminen olisi tärkeää, jotta oppilaat motivoituvat ja rohkaistuvat oppimaan. Tämä voi olla alkuun haasteellista, jos oppilaat ovat esimerkiksi kovin eri-ikäisiä, mutta kun ryhmän jäsenet hyväksyvät erilaisuuden ja syntyy hyvä me-henki, opiskelusta tulee mielenkiintoista ja ryhmissä syntyy monenlaisia uusia ajatuksia. Puutarha-alan opettajan kannattaa kuunnella avoimin korvin oppilaiden kokemuksia, koska niistä oppii paljon ja saa tuntumaan arkielämään puutarha-alalla.

Alkuun on hyvä varata aikaa siihen, että opiskelijat saavat tutustua toisiinsa ennen kuin aloitetaan työskentely. Tässä samalla opettaja voi hyvin havannoida lähtötilannetta ja sitä minkälaista ohjausta oppilaat tarvitsevat opetuksen aikana. Opettajalla on tärkeä rooli ohjatessa oppilaita innostuneeseen opiskeluun ja tiedon hankintaa. Oppilaita voi pyytää arvioimaan työskentelyään opetuksen/harjoitustehtävän aikana, tämäkin auttaa opettajaa ohjaamaan oppilaita haluttuun suuntaan.

Puutarha-alalla luovuudesta on monessa kohtaa hyötyä. Luovuus liitetäänkin usein onnellisuuteen ja tehokkuuden onnistumiseen. Opettaja voi edistää luovaa ilmapiiriä opetuksessa muuan muassa tuomalla esille, että oppiminen on tärkeää ja hauskaa, opettaja kunnioittaa oppilaita ainutkertaisina yksilöinä, jännittynyttä tunnelmaa vältetään, opetus on mukavaa ja ilmapiiri turvallinen (Uusikylä - Atjonen 2005,135-136)

Mielestäni opetuksessa kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan erilaisia ryhmätöitä tai projekteja ja todellisiin tilanteisiin perustuvia case-tehtäviä. Nämä auttavat tuomaan opetusta mahdollisimman lähelle käytäntöä. Joitakin perustaitoja voi olla parasta käydä opettajajohtoisesti läpi, mutta esimerkiksi lajituntemuksen opetustakin voi syventää ja havainnollistaa monin keinoin.

Kansainvälisyys on nykypäivää myös puutarha-alalla. Mahdollisia ulkomaisia kontakteja opetuksessa kannattaa hyödyntää. Puutarha ihmisille ulkomaiset suhteet syntyvät usein luonnostaan helposti, kun monet taimimateriaalit tuotetaan muualla. Vierailut ulkomaisilla messuilla tai viljelmillä tarjoavat hyvän mahdollisuuden päivittää tietoja ja saada uutta näkemystä.

Tavaran ostoa suoraan Hollannissa tukusta.

Opetuksen arviointi

Opetuksen arviointia kannattaa mielestäni miettiä jo heti kun suunnittelee opetusta. Minulla ei ole kokemusta varsinaisesta opetuksen arvioinnista ja siihen olisikin kiinnitettävä alkuun erityistä huomiota.

Arvioinnilla pyritään edistäämään oppimista. Yhtenä arvioinnin tavoitteena on antaa opettajalle tietoa, kuinka hänen tulee kehittää ja muuttaa opetustaan. Tärkeänä tavoitteena on myös auttaa opeskelijaa kasvamaan ja kehittymään oppijana ja ihmisenä (Nevgi 2003,257).

Puutarha-alallakin arviointi on tärkeää suunnitella niin, että se ohjaa ja kannustaa opiskelijaa. Ehkä opiskelija pystyy löytämään oikeat opiskelutavat saadessaan mielekästä palautetta työskentelystään.

Minusta itsearviointi kehittää oppilasta havainnoimaan omaa työskentelyä, mikä on myös puutarha-alalla tärkeää. On hyvä pystyä arvioimaan omaa työskentelyä ja tarvittaessa kehittämään sitä esimerkiksi tehokkaammaksi ja tarkemmaksi (vähemmän sormen jälkiä tuotteessa ajattelu). Vertaisarviointi kehittää mielestäni arvioijaa itseään antamaan rakentavaa palautetta ja myös samalla havannoimaan omaa työskentelyä. Vertaisarviointi kehittää myös oppilaan kykyä vastaanottamaan palautetta. Erilaisissa rooleissa ryhmässä toimiminen  on tärkeä taito myös työelämää ajatellen.

Arviointia kannattaa hyödyntää myös itse koulutuksen kehittämiseen. Pitäisikö jokin heikosti mennyt aihealue käsitellä erillä tapaa tai muuttaa painotusta erilaiseksi? Vastaako aihealue todellisia työelämän tarpeita?

Kuinka minun osaamiseni on kehittynyt ammatillisena opettajana

Olemme käsitelleet opintojen aikana kouluelämästä tuttuja asioita kuten opetuksen arviointi ja erilaiset opetusmenetelmät. Nyt näitä tuttuja asioita on saanut käsitellä tarkemmin opettajan asemasta nähden ja erityisesti ammatillisen opettajan näkökannasta. On ollutkin kiinnostavaa yhdistää työelämästä saamaani kokemusta opintojen tarjoamaan tietoon.

Erityisesti arviointi ja opetuksen suunnittelu herätti pohdintaa. Molemmat aihealueet ovat mielenkiintoisia ja opinnot toivat uusia näkökantoja esille. Erityisesti arviointia opiskellessa huomaisi kuinka opettajan työ muuttuu koko ajan. Opettajienkin on päivitettävä tietojaan säännöllisesti.
Myös lakiasiat opintojen alussa toi monta kysymystä mieleen ja osoitti kuinka opettajan työ on osaltaan vastuullista. Lakiasioiden hallitsemista varmasti parantaisi se, kun voisi perehtyä niihin todellisen työn kautta.

Minulla ei ole kokemusta ammattillisena opettajana toimimisesta, joten käytännön kokemusta vielä opetustyöstä tarvitaan runsaasti. Työelämässä minulle on tullut tutuksi erilaisessa asemassa toimiminen, vastuunotto, työntekijöiden ohjaaminen ja motivoiminen ja erilaiset yhteisöllisyyteen liittyvät haasteet. Luulen, että tästä olisi myös hyötyä opettajan työssä.

Opintotehtävät ovat antaneet runsaasti tietoa ja mielenkiintoista ajateltavaa. On tullut myös selkeäksi se, että opintojen suunnittelu ja toteutus on vaativaa ja käytännön kokemusta tarvitaan vielä paljon.


Lähteet:

Aarnio, Helena. Helakorpi, Seppo. Luopajärvi, Timo. 1991. Ammattipedagogiikka. Perusteita ja sovelluksia.WSOY. Juva

Uusikylä, Kari. Atjonen, Päivi. 2005. Didaktiikan perusteet. WSOY. Porvoo.

Nevgi, Anne (toim.). Lindblom-Ylänne, Sari. 2003. Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. WSOY. Vantaa.

Arviointi 29.10.2015

Näin kun käsittelee arviointia teoreettisella tasolla tulee ajatus, että se on kamalan vaativaa ja vaikeaa. Arviointiin ei saisi vaikuttaa ulkopuoliset asiat. Kuitenkin, jos arviointia suorittaisi käytännössä ja opetettava aihe on omaa aluetta, arviointi ei ehkä oikeasti olekaan niin hankalaa. Työtä helpotta, että vaatimustaso, tavoitteet arvioinnnille ja arvioinnin toteutustapa suunnitellaan etukäteen. Arviointi on oppilaan oppimisen ja osaamisen kuvausta.

Nyt ajatellaan, että oppimisen arviointi ohjaa ja motivoi oppijaa. Osaamisen arviointi kuvaa sitä, mitä opiskelija osaa. Arviointi on myös vastuullisen vallankäytön ja johtamisen väline. Arvionti kehittää koulutusta ja opettamistapoja.

Nykyisin arvionti ei ole pelkästään numeriaalista vaan paljon käytetään muunlaisia arviointitapoja. Sanallista ja kuvaampaa arviointia käytetään enevästi. Hyvä arviointi motivoi ja ohjaa oppilaan toimintaa oikeaan suuntaan. Hyvä palaute kuvaa asioita joita halutaan vahvistaa ja joihin toivoo muutosta. Hyvä palaute on palkitsevaa.

Itsearviointia ja vertaisarviointia käytetään nykyisin entistä enemmän. Kun aloitin koulun, silloin ei vielä käytetty itsearviointia, mutta nyt koko ajan enemmän. Itsearviointi tuntui aluksi hankalalta ja usein siihen liittyviä kysymyksiä on paljon. Oppilaiden kesken liikkuu usein puheita ja huhuja siitä kuinka itsearviointiin kannattaa vastata, jotta loppuarvosana on mahdollisimman hyvä (usko itseesi niin opettaja antaa hyvän arvosanan). Itsearvioinnin tekemiseeen kuitenkin tottuu ja se on hyvä apu oppimisen välineenä. Minua se myös motivoi parempaan tulokseen.

Taas yksi taulukko :)

Tässä arvioidaan Hollannissa ruusulajikkeita.

14.10.15 Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu

Tämän kertainen aihe opetuksen suunnittelusta tuntui aika haastavalta, vaikka tavallaan käsiteltiin ihan perusasioita, ja asioita joita opettajan tulee hallita. Varsinkin opettajuuden alkuvaiheessa varmasti kuluu aikaa opetuksen suunnitteluun ja suunnittelu voi olla hyvinkin tarkkaa ja kaavamaista.

Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa keskitytään siihen mitä opiskelijan tulee osata opiskelujen jälkeen eli osaaminen (=laaja-alainen kyky hyödyntää tietoja) on keskeisessä roolissa. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa tuodaan selkeästi esiin koulutuksen tuottama osaaminen. Yhteiset ja henkilökohtaiset tavoitteet ja opitun arviointi ovat myös tärkeitä. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa osaaminen  ja osaamistavoitteet tuodaan havainnollisesti ja konkreettisesti esiin.

Opetuksen suunnittelussa on useita vaiheita: Alkuun suunnitellaan varsinainen koulutustarjonta, sittten koulutus,  ja sitten opetus ja oppiminen sekä arviointi. Monet asiat vaikuttavat työtapojen ja opetusmenetelmien valintaan kuten esimerkiksi oppijoiden taitotaso ja motivaatio, ryhmän koko, resurssit ja opettajan persoona.
Hyvä oppimistavoite on selkeä, mielekäs, realistinen, konkreettinen ja toimintaan suuntaava. Oppija-analyysin avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen.

Ydinaineanalyysilla taas voidaan hahmottaa opetettava aihe paremmin ja ajan käytön tarve. Se auttaa välttämään päällekkäisyyksiä opetuksessa. Ydinaineanalyysi helpottaa myös rajaamaan tiedonmäärää. Tunnilla esitetty haavanhoito esimerkki oli hyvä :)
Ydinaineanalyysi auttaa siis tunnistamaan oleellisen tiedon ja parantaa oppimistuloksia myös aikaisempien opintojen hyväksiluku helpottuu.

Minun asiantuntijaryhmä selvitti aihetta, mitä tarkoittaa ecvet. Se on ammattillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, jonka avulla eri maissa suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua osaamista voidaan hyödyntää osana tutkintoja yhdenmukaisella tavalla Euroopan alueella. Se ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta se helppottaisi opintosuoritusten siirtoa ja tunnustamista yhtenäisten kuvausten avulla. Ecvetistä olisi hyötyä niin opinnoissa kuin työelämässä. Ecvetin tavoitteena on kansainvälinen liikkuvuus ja elinikäinen oppiminen.

1.10 Opettajana ja opiskelijana ryhmässä

Tämän viikkoinen aihe oli mielenkiintoinen ja erityisen omakohtaiselta se tuntui siltä kohdin, kun pohdittiin kuinka edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana.

Meidän asiantuntija ryhmällä oli aiheena kuinka ohjataan ryhmätyöskentelyä. Minusta on mukavaa järjestää ryhmätöitä ja saada oppilaat/työntekijät aidosti innoikkaina työntekoon. On tärkeää suunnitella ryhmätyö etukäteen huolella. Onko aihe sopiva ryhmätyöskentelyyn, onko aikaa riittävästi, soveltuuko tila ryhmätyöskentelyyn, kuinka työ arvioidaan jne.

Ryhmätöitä ohjatessa on hyvä muistaa jäädä taustalle ja antaa ryhmien jäsenten etsiä tietoa ja tuoda omia ajatuksiaan esille omalla tavallaan. Ryhmien omat tavoitteet eivät välttämättä vastaa aivan ohjaajan suunnittelemaa tavoitetta.  Välipalautteen avulla oppilaita saa innostettua työhön ja ryhmän henki tiivistyy. Palaute ei saa kuitenkaan kohdistua yhteen henkilöön vaan koko ryhmään. Samalla ohjaaja pystyy suuntaamaan työskentelyä oikeaan suuntaan.
Arvioinnissa on tärkeää arivoida koko työskentelyä ei vain lopputuotosta.

Ryhmädynamiikka on jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Hyvä ryhmädynamiikka edistää oppimista ja rohkaisee oppimaan. Alku kuohunnan jälkeen ryhmän edetessä kypsän ryhmätoiminnan vaiheeseen ryhmä hyväksyy jäsenten erilaisuuden ja pystyy antamaan ja ottamaan palautetta.

Ryhmätyöskentelyllä on monenlaisia etuja. Se aktivoi oppilaita ja kehittää heidän sosiaalisuuttaan. Samalla se opettaa vastuun ottoa ja vastuun jakoa. Ryhmätyöskentelyssä syntyy uusia näkökulmia ja harjoittaa erilaisia rooleja oppilaiden kesken.

Ryhmätyöskentely ei välttämättä sovi jokaisen aiheen opetettavaksi tai aikaa ei ole tarpeeksi. Myöskään kaikkien oppilaiden ei ole helppo työskennellä ryhmässä kuten joidenkin erityisoppilaiden.

Työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että huolehditaan työyhtöisessä hyvästä yhteisöllisyydestä. Sitä voi parantaa muun muassa huomioimalla toiset työntekijät, olemalla toisia kohtaan avoin, olemalla luottamusta herättävä ja ystävällinen. Jokin yhteinen tavoite, voi myös parantaa yhteisöllisyyttä.
Kollektiivista identiteettiä voi rakentaa monin keinoin kuten kuuntelemalla toisia, osallistumalla yhteiseen tapahtumaan ja yleisesti olemalla positiivinen toisia kohtaan.

17.9.15 Aktivointi

Kyllä tänään taas oli mukava kouluilta AC:lla :)

Aiheena oli opetuksen aktivointi. Meidän asiantuntijaryhmä toimi palauteryhmänä, joten etukäteen ei ollut tarvinut valmistaa esitystä, mutta olimme tutustuneet toisten töihin ja käyneet niitä läpi. Tällainenkin oli välillä mukavaa ja opin kyllä monenlaista mitä tulisi huomioida omissa töissä. Selkeästi eteneminen tavoitteista ja termien selvityksestä syvällisempään ja monipuolisempaan asian tarkasteluun on tärkeää hyvässä esityksessä tai oppitunnissa. Esitykseen tulee huomattavasti ryhtiä, jos jo alussa kertoo suunnitelmista kuinka tullaan etenemään.

Aktivoiva luento on parhaimmillaan minusta ihanteellinen oppimisympäristö. Suullinen esitys on tavoitteellisesti ja järkevästi johdettu, mutta opiskelijakin on aktiivisesti osallisena luentoon.
Samaten opetuskeskustelussa mielestäni asiat tulevat hyvin käytyä läpi 'hyvässä hengessä' yhdessä pohtien ja keskustellen. Opetuskeskustelut perustuvat ryhmän jäsenten kokemuksiin ja opettaja ohjaa keskustelua eteenpäin kysellen ja osallistuen keskusteluun.

Nykyisin moni opiskelu on suurilta osin itsenäistä opiskelua ja oppilaita ohjataan voimakkaasti itsenäiseen työhön. Minusta huonosti ohjeistettu itsenäinen työskentely voi lähinnä herättää hämmennystä, mutta onnistuessaan se motivoi hyvin ja saa aikaan entistä parempia oppimistuloksia. Kun annetaan vapaus itsenäiseen opiskeluun tuntee, että saa osakseen luottamusta ja haluaa suoriutua tehtävästä hyvin. Itsenäinen opiskelu motivoi ja innostaa minut tekemään hyvää työtä. Toisaalta itsenäinen opiskelu voi saada oppilaan löysäilemään ja lipeämään opiskelusta.

Itsenäistä opiskelua voi tehdä yksin tai ryhmässä. Erityisen tärkeää on asettaa alussa tavoitteet ja välitavoitteita ryhdittämään työskentelyä. Palautteen oikea aikaisuus on tärkeää motivoinnissa. Se auttaa jaksamaan väsymyksen hetkellä. Opettajan onkin tärkeää tunnistaa oppijan erikoispiirteitä kuten ikä ja aikaisempi kokemus suunnitellessa itsenäistä työskentelyä.

Itseohjautuvuus on tärkeää esimerkiksi itsenäisessä opiskelussa. Se tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimista. Itseohjautuvuus vaatii uskoa omiin oppimiskykyihin. Siinä on erityisen tärkeää oppijan sisäinen motivaatio.
Itseohjautuvuus on taito, jota voi kehittää ja harjoittaa. Kehittymisessä on oleellista oma metakongnitio eli tieto omasta oppimisesta. Opettajan on kuin kanssaoppija, joka esittää kysymyksiä ja rohkaisee itseohjautuvuuteen. Olisi myös tärkeää muistaa tukea oppijoita lähdekriittisyyteen heidän toimiessa itseohjautuvasti.

Osallistavassa pedagogiikassa on monia tapoja, millä saada oppijoita aktiivisiksi oppijoiksi. Lähiopetuksessa voi esimerkiksi aktivoida oppijoita ideariihen, roolipelien, väittelyiden, haastatteluiden ja käsitekarttojen teon avulla. Tärkeää olisi, että luokassa on turvallinen ja mukava henki niin, että jokaisen oppilaan on helppo tulla esille ja esittää omia mielipiteitään. Aluksi jäsennetään aihetta ja sitten perehdytään siihen tarkemmin.

Aktivointi oli aiheena kyllä mielenkiintoinen ja sopii jotenkin hyvin ajatukseeni siitä kuinka haluaisin toimia opettajana. Esittää omia kokemuksia ja tietoja samalla kuunnellen oppilasta vuorollaan. Opettaja voi oppia myös itse kuunnellessaan oppilaan kokemuksia.

Tauolla oli järjestettävä aktivointia koirille, jotta jaksoivat kokoustamisen loppuun.

Lomalta takaisin kouluun - Opetuksen monipuolisuus

Aluksi olin hieman suunnitellut, että olisin tehnyt kesäloman aikana jonkin vapaavalintaisen kurssin, mutta nyt oli parempi lomailla ja kerätä voimia syksyyn. Niinpä kesän aikana jäi tehtäväksi vain pakolliset opinnot. Nyt olikin mielenkiintoista palautella aikaisemmin opittuja asioita mieleen loman jälkeen. Kyllä asiat palautuivat muistiin, että ehkä oppimista on tapahtunut :)

Ensimmäisellä syyskauden luennolla oli aiheena Opetuksen monipuolisuus. Meidän asiantuntija ryhmän kysymyksenä oli Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita. Tehtävä tuntui vähän vaikealta hahmottaa, ehkä kysymyksen yksinkertaisuuden vuoksi. Kysymyksessä oli aivan perusasioita mitä opettamisessa tarvitaan. Oleellisena asiana on motivaation herättiminen ja oikean opetusmenetelmän valinta eli kuinka oppimista tapahtuu parhaiten.

Nykyisin on tarjolla monenlaisia opetusmenetelmiä eikä yhtä menetelmää voi pitää täydellisenä. Eri tilainteisiin sopii eri menetelmä. On hyvä huomioida, opetettava kokonaisuus, oppilaat ja niiden lähtötaso. Ennen opetusta tapahtuva suunnittelu auttaa opetusmenetelmän valinnassa.
Minulle vieraita opetusmenetelmiä tällaisessa yhteydessä ovat olleet learnin cafe, kumuloituva ryhmä (lumipallo), opetuskävely ja askel askeleelta opetus.

Opetusta voi monipuolistaa monin keinoin esim. rytmittämällä, tauottamalla ja käyttämällä erilaisia opetusvälineitä. Tietotekniikka avaa uusia mahdollisuuksia kuten 3D maailmat. Joskus opetusta voi ryhdittää esimerkiksi jakamalla tunnin alussa aikataulun tai opetusjärjestyksen.

Tein etätehtävänä miellekartan asioista joita aion välttää, kun itse toimin opettajana.
Ydin ajatuksena on, että en halua olla opetta, joka ei innosta oppimaan.
En opeta vain lukemalla suoraan kalvoista teoriaa. En ole innoton tai konemaisesti luennoiva. En käytä samoja opetusmenetelmiä joka tunti. Pyrin, etten loisi oppilaille jännittynyttä/lamauttavaa tunnelmaa oppitunnille.

Tämän kertainen aihe oli mielenkiintoinen ja kokosi minusta aikaisemmin opittua yhteen. Aihe toi esille kuinka monella tapaa voi opettaa. Kaiken pohjalla on se tieto kuinka ihmiset oppivat.

Portfoliopysäkki 1.

Portfoliopysäkki 1.

Pohdintaa oppimisesta ja oppimiskäsitykseni

Oppiminen on mukavaa, kun on rauhallinen ja sopiva oppimisympäristö. 

Oppiminen

Kun ihminen hallitsee jonkin uuden asian tai taidon, on tapahtunut oppimista. Aluksi saadaan tai hankitaan eri tavoin tietoa uudesta asiasta. Tieto saattaa olla hyvin huteraa ja epävarmaa aluksi, mutta tiedon määrän kasvaessa ja tarkentuessa siihen voi nojautua varmemmin. Oppiminen voi olla osittaista, silloin osaa jonkin asian tehdä puoleen väliin tai tietää jostakin kokonaisuudesta vain osan. Kun tiedon hallinta on täydellistä, sen hallinta on rutiininomaista ja kaikenkattavaa. Silloin jokin tehtävä on helppo suorittaa enemmän sitä ajattelematta tai vastauksen anto sujuu suurempia ponnisteluja vaatimatta (kuinka paljon on 1+1=2). Kokonaisvaltaiseen oppimiseen liittyy tiedon hankinnan lisäksi, tiedon jäsentelyä ja käsittelyä, arviointia ja mahdollisesti jatkotyöstämistä.

Milloin oppii parhaiten?

Mielestäni tieto tallentuu mieleen helpoiten silloin, kun asia on mielenkiintoista. Opettajan tehtävänä onkin motivoida ja tukea kasvussa oppilasta.  Olen huomannut, että jos opeteltava asia jostakin syystä kiinnostaa oppijaa paljon (motivaatio on korkea), syntyy herkästi tarkentavia ja oppimista edistäviä kysymyksiä. Esitystapa voi tehdä aiheesta kiinnostavan tai sitten asian sisältö kiinnostaa omakohtaisuudellaan oppijaa. Usein, jos opeteltava asia esitetään käytännönläheisesti, oppiminen on minusta helpompaa. Silloin asiaa voi hyvin soveltaa omaan elämään ja se jää huomaamatta mieleen. Muutenkin, jos esitystavassa on jotakin joka herättää ajatuksia, asia saattaa olla helpompi oppia. Tietenkin on varottava, että oppimistilanteesta ei jää muistiin pelkästään jotain epäolennaista asiaa esimerkiksi opetustyyliin liittyen.

Kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto on hyvä, on helppo keskittyä opiskeluun, eivätkä sivuseikat vie ajatuksia sivuraiteille esimerkiksi kipeä selkä vaikeuttaa opetukseen keskittymistä, kun tuolissa on koko ajan vaihdettava asentoa.

Kuinka opettaisin alaani?

Käytännönläheisiä esimerkkejä ja opetustapoja on helppo käyttää puutarha-alan opetuksessa. Opetusta voi toteuttaa esimerkiksi autenttisissa olosuhteissa, vaikka kasvihuoneella käytännössä näyttäen viljelytekniikkaan liittyviä asioita. Oman tai opiskelijoiden työkokemusten esille tuominen opetuksessa lisää mielenkiintoa esimerkiksi työharjoittelussa koetut kokemukset tuovat elävyyttä opetukseen. Muutenkin kaikki käytännönläheiset esimerkit ovat mukavia opetuksessa ja tehtävissä (caset), jos ne esitetään mielenkiintoisesti. Samaten ammattitaitoiset vierailijat tuovat opiskeluun elävyyttä ja käytännönläheisyyttä ammatilliseen opiskeluun esimerkiksi paikallisia viljelijöitä voi hyvin hyödyntää jonkin aiheen opettamisessa. Silloin usein saa kuulla myös ammatissa toimivien toiveita tulevista osaajista, mitä heidän olisi tärkeä osata.

Minulle ammatillisesta koulutuksesta on jäänyt hyvin mieleen vierailut puutarhoilla ja ammattilaisten tapaamiset. Erityisesti asiaansa perehtyneet ja aiheesta innostuneet asiantuntijat ovat painuneet muistiin. Minusta on tärkeää saada jo opiskeluvaiheessa käsitys alan tilanteesta esimerkiksi mikä on markkinatilanne tai minkälaisten vaikeuksien kanssa alalla taistellaan.

Asioita, jotka vaikuttavat oppimiseen

Jos asia, esitetään tylsästi tai pitkäveteisesti, ei mielenkiintoinenkaan aihe jaksa herättää mielenkiintoa opiskella sitä. Olen huomannut, että vaikka opeteltava aihe liittyisi omiin harrastuksiin, ei tylsä tai epäselvä esitystapa saa aikaan kovin tehokasta oppimista. Toisaalta taas, jos esiintyjä on kiinnostava, ennakkoon tylsältäkin kuulostanut asia voi olla mukaansa tempaava ja jäädä huomaamatta loistavasti mieleen. Esimerkiksi, kun osallistuin kurssille, joka oli minulle erityisen tutusta aiheesta, eläväinen ja asiansa hyvin hallitseva opettaja sai minut silti kiinnostumaan opetuksesta ja olemaan aktiivisesti osallisena siihen. Meillä oli yhteinen intohimon kohde ja kouluttaja toi sen omalta osaltaan taidokkaasti esille. Kouluttajasta välittyi ammattitaito ja vuosia kerätty kokemus koko olemuksesta.

Jos opiskelutilanteessa on ilmassa jotakin jännittävää, on vaikeaa keskittyä rauhassa olennaiseen oppimiseen. Silloin ajatukset harhailevat jännittämisen syyssä esim. oma puhevuoro tai jokin jännittävä tuleva tehtävä. Liian kova jännittäminen saa muut toiminnot aivan lukkoon.

Myös väsymys haittaa oppimista. Väsyneenä voi konemaisesti tankata mieleen asioita, mutta silloin on vaikeaa oppia hallitsemaan asiaa oikeasti. Esimerkiksi usein, kun olen lukenut tenttiin väsyneenä, opiskelu on ollut tyhjää pänttäämistä kokonaisuuden todellisen hahmottamisen sijaan. Olen huomannut myös, että väsyneet opiskelijat keskittyvät huonosti opetukseen.

Aikaisemmalla AC-kokoustamis kerralla puhuimme, että opiskelu on helpompaa, jos oppimistyyli on itselle sopiva. Minun oppimistyylini on 40% visuaalinen ja kinesteettinen 60%. Voi, olla että harrastukseni ja työ on vaikuttanut oppimistyylin muovautumiseen geenien lisäksi, mutta tällä voi ehkä selittää miksi viihdyin ammatillisessa koulutuksessa paremmin kuin lukiossa. Lukiossa suurin osa opetuksesta oli lähinnä luennointia. Olen aina ollut tunnollinen opiskelija, ja tehnyt tehtävät heti koulun jälkeen, jotta ne eivät vaivaisi mieltä enempää vapaa-ajalla. Oppiminen on nuorempana saattanut olla välillä aika pinnallista, ehkä johtuen juuri vääristä opetustavoista, olen halunnut pian eroon epämukavista asioista. Nyt huomaan, että opiskeluni on erilaista. Yritän järjestää niin, että opiskeluun liittyvä aika on laatuaikaa (oma rauhallinen aika) ja pitää vanhastaan nousevan stressin tehtävien suorittamisesta poissa.

Oppimista pystyy siis selvästi oppimaan ja kehittämään. Minusta olisikin tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin löytämään heille sopiva oppimistapa. Toiset oppilaat voivat tarvita aikaa rauhassa miettiä uutta asiaa, toiset taas mielellään ryhtyvät heti soveltamaan tietoa ja aloittavat tiedon käytännön testaamisen.

Nykyään ajatellaan, että oppiminen ei ole passiivista vastaanottamista, vaan oppija rakentaa tiedon itse jäsentämällä informaatiota aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta (konstruktiivinen oppimisnäkemys).  Huomaan, että omat viimeisimmät opiskelumuistot ovat lähimpänä tällaista ajattelutapaa. Varhaisemmat muistot ovat hyvin perinteistä opettajan johdolla tapahtuvaa oppimista.

Minusta ajatus siitä, että oppija rakentaa tiedon itse, tuntuu vapauttavalta ja innostavalta. Ohjaajan arvokas tehtävä onkin avustaa ja motivoida oppija tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Alkuun on selvitettävä lähtökohdat ja sitten sovittava sopiva etenemistapa. Joskus aikaisemmat kokemukset voivat luoda negatiivisen ennakkokäsityksen uutta asiaa kohtaan, jolloin ohjaajan tehtävänä onkin herättää oppilaan mielenkiinto uudelleen.

Oppimisnäkemykseni tuntuukin olevan aika ihmisläheinen ja luovuuteen ohjaava. Yritän nähdä mahdollisimman tarkasti oppilaan lähtötilanteen ja ohjeistaa alkuun selkeästi ja motivoiden.

Mukavaa yhdistää uusia taitoja ja tehdä taulukoita :)

Lähteet: Lähteinä kaikki aikaisemmat eApe luennot