Kansainvälisyys Kytke-1.

Nyt oli ensimmäinen kytke-esityksen aika. Aiheena oli Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Aihe on nyt hyvin ajankohtainen, mutta siltikin ehkä täällä pienellä paikkakunnalla asuessa kuitenkin hieman etäinen.
Teen kansainvälistä yhteistyötä harrastustoiminnassani, ja töissä meillä on ollut muutamia ulkomailta tulleita työntekijöitä.

Työn teossa kulttuurien erovaisuudet tulevat helposti esiin ja aiheuttavat pohdintaa. Erilaiset aikakäsitykset, erilainen puhetyyli, erilainen suhtautuminen eri ikäisiin ovat päällimmäisiä asioita joihin olen törmännyt työelämässä eri kulttuurien välissä.

Ihminen muokkautuu oman maansa kulttuurien vaikutuksesta, geeniperimänsä ja kokemustensa myötä. Vaikka olisi kotoisin samasta kulttuurista, toiminta ja ajatukset voivat olla aivan poikkeavat, koska eri asiat vaikuttavat siihen minkälaiseksi ihminen muovautuu. Kaikki suomalaisetkaan eivät ajattele yhtenevästi samoista asioita.

Monikulttuurisuus lisäntyy koulumaailmassa koko ajan ja kouluissa on monista eri kulttuureista olevia oppilaita. Tämä vaatisikin opettajilta hyvää tuntemusta aiheesta ja taidokasta suhtautumista erilaisiin tilanteisiin. Aikaisemmin pienissä kouluissa ei välttämättä ollut montaa ulkomaalaistaustaista oppilasta. Nykyisin tilanne on aivan toinen.

Kansainvälinen yhteistyö vaatii myös hyvää kulttuurien tuntemusta. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata oppilaita kiinnostunein mielin kansainvälisiin kokemuksiin.

MO-tehtävän esitys

Nyt on takana päin lähipäivät Oulussa ja MO-tehtävä on esitetty.
MO-tehtävän myötä syksyn aikana opittu teoriaa pääsi soveltamaan ja kokemaan sitä miltä tuntuu pitää opetustuokiota toisille.
Tuntuu, että nyt tämän tehtävän myötä kaikki opittu jäsentyi ja syventyi. Oli kivaa saada harjoitella käytännössä luokan edessä olemista. Viime kerrasta on kuitenkin minulla jo melko pitkä aika.
Nyt monet esitelmän pitoon ja opettamiseen liittyvät asiat ovat saaneet vahvan teoriataustan.

Sovelsimme Learning cafe -menetelmää opetuksessamme ja se oli minulle ensimmäinen kerta, kun käytin sitä. Oppilaat vaikuttivat innokkailta ja tuotokset olivat hyviä. Tuntuu, että tätä menetelmää rohkenisi  käyttää oikeastikin opetuksessa.

Opetusharjoittelut ja opetustuokion suunnittelut jatkuvat sujuvasti seuraavaksi Kytke-tehtävän parissa.

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

19.11.2015 Nyt osaan jotain uutta!

 Nyt olen valmistellut parini kanssa tulevaa MO-tehtävää ja asiantuntijaryhmän kanssa tulevaa esitystä. Asiantuntijaryhmässä valitsimme tehtävän toteutustavaksi sellaisen, että minun on ollut perehdyttävä mielekarttojen tekemiseen tietokoneella. Katsotaan minkälaiseen tulokseen lopulta pääsen, mutta olen edennyt asiassa tähän asti mielestäni tosi rohkeasti.

Aluksi yritin tehdä vanhojen taitojen avulla miellekarttaa käyttäen drivea ja photoshoppia, mutta työn jälki ei ollut minusta riittävän hyvää, joten jäin pohtimaan asiaa. Mieleeni tuli, että täytyy olla erityisiä ohjelmia tätä varten ja niinpä vielä yömyöhällä googlettelin asiaa kännykällä ja erilaisia ohjelmavaihtoehtoja löytyi. Olisin heti halunnut kokeilla ladata tällaista ohjelmaa koneelle, mutta oli pakko nukkua välillä ja valmistautua tulevaan työpäivään.
Niinpä töiden jälkeen uskaltauduin kokeilemaan uusien ohjelmien lataamista koneelle. Ensimmäinen käsitekarttojen tekoon tarkoitettu ohjelma latautui nopeasti koneella, mutta vaikutti aika hankalalta käyttää eikä oikein toiminut haluamallani tapaa. Rohkaistuin vielä asentamaan toisen ohjelman. Tämän lataaminen vei melkein koko loppu illan, mutta se kannatti. Ohjelma tuntuu mukavalta käyttää, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy saan jo jotakin aikaan :)

Olen rohkaistunut kovasti tietokoneen kanssa ja motivoitunut paneutumaan tehtävien valmistamiseen. Mielestäni olen onnistunut aika hyvin siinä, että paneudun kunnolla tehtäviin ilman suurta stressiä ja etenen näin opinnoissa tasaiseen tahtiin kiirehtimättä. Tuntuu siltä, että asiat tulevat oikeasti käsiteltyä eri suunnilta, soveltaen ja ymmärtäen.

MO-paritehtävä 26.11.2015

Olemme työstäneet MO-tehtävää parini Sirpan kanssa mukavasta aiheesta; opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Aihe on tuntunut ajankohtaiselta, kun olin itse juuri ylläpitämässä ja kehittämässä tietojani Hollannissa kukkamarkkinoilla.

Nykyisin kilpailukykyisen työntekijän tulee olla hyvin ajan hermolla, jotta hän pystyy sopeutumaan työelämän vaatimuksiin ja muutoksiin. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata opiskelijoita kohti työelämän ajankohtaisia vaatimuksia ja antaa oppilaille valmiudet ylläpitää ammattitaitoaan.

Nykyisin on aivan luonnollista, että välillä palataan uudelleen koulun penkkiin tai osallistutaan jollekin täydentävälle kurssille. 

Osittain minäkin aloitin nämä opinnot juuri siksi, että halusin hieman virkistää opiskelutaitojani ja samalla päivittää tietojani.

Tässä tiivistelmä MO-tehtävästämme:

Mo-paritehtävä

Sirpa Pulkkinen ja Ilona Vallila

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

Oppimistuokion tavoitteet:

Selvittää, miksi ammatillisen opettajan työssä on tärkeää ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa.

Tuoda esille erilaisia keinoja, kuinka ammattitaitoa voi ylläpitää ja kehittää.

Oppimistuokion rakenne:

• Tavoitteiden esittely
• Aiheeseen johdattelu: Miksi ammattitaitoa täytyy ylläpitää ja kehittää?
• Keskustelua aiheesta
• Aiheeseen syventyminen/työskentely
• Loppuyhteenveto

Miksi ammattitaitoa ylläpidetään ja kehitetään?

Työskentely/Aiheeseen syventyminen

Yhteenvetoa:

• Ulkoiset tekijät luovat painetta lisäkoulutukselle
• Opettajan työnkuva ja rooli on muuttunut
• Kaikki osaamisalueet tarvitsevat päivitystä ja kehittämistä!
• Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää lähentyä työelämää
• Opettaminen on nykyään enemmän tiimityötä ja yhteistyötä yli ammattirajojen
• Opettajan saadessa lisäkoulutusta myös ammatillinen hyvinvointi kasvaa!

Pofo2

Portfolio pysäkki 2.

Puutarha-alan opettajan työkenttä

Puutarha-ala on melko pieni Suomessa ja alan kouluja on harvassa. Tuotantoon liittyvät haasteet ja suuret tuotantokulut pitävät alan pienenä. Silti pohjoista osaamista tarvitaan, jotta voidaan tuottaa tuotteita, jotka eivät kestä pitkiä kuljetuksia tai ovat muuten ominaisuuksiltaan parempia lähituotettuina. Esimerkiksi joulutähdet ja kesäkukat kestävät huonosti monivaiheista matkaa Hollannista Suomeen, jolloin itse tuottamalla nämä kukat saadaan asiakkaille hyvälaatuisia ja kestäviä tuotteita ja hävikki pysyy mahdollisimman pienenä.

Puutarha-ala on osin mielestäni huonosti tunnettua, ja kouluihin hakee monenlaisia opiskelijoita. Useilla hakijoilla on alasta liian ’ruusuinen’ kuva, ja he usein pettyvät viimeistään ensimmäisten työkokemusten myötä. Puutarha-alalla työskentely on  raskasta ja fyysistä työtä. Työn on oltava tehokasta massatuotantoa, jotta se on kannattavaa.

Kukkakaupassakin täytyy työskennellä tehokkaasti ja harjaantuneen silmän on sommiteltava kukat nopeasti, jotta pystytään toimimaan tehokkaasti. Tässä onkin haastetta opettajilla, jotta opiskelija valmistuessaan taitaa taidot niin, että pystyy työskentelemään reippaasti ja taitaa monenlaiset työskentelytavat. Yksittäisten asioiden piipertäminen ei ole mahdollista tehokkaasti työskennellessä, vaan työtehtävät ovat usein yksipuolisia ja tehokkuutta vaativia.

Puutarha-alan opettajan työkenttä on siis aika vaativa, mutta toisaalta mielenkiintoinen, koska kouluihin hakee kovin monenlaisia opiskelijoita. Toisinaan puutarha-ala on se jonne haetaan, kun mikään muukaan ei oikein kiinnosta. Tämä tietenkin antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden opettajalle ohjata oppilasta niin, että tämä löytää innostuksen opiskeluun ja itselleen sopivan alan joko puutarha-alasta tai jostakin muusta.

Usein sanotaan, että koulutus on kaikilla asteilla liian tietopainotteista. Siksi koulua tulisikin kehittää niin, että oppilaiden harrastukset ja erityistaipumukset pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon. (Aarnio- Helakorpi- Luopajärvi, 1991,36.) Mielestäni puutarha-alan opetuksessa oppilaiden erityistaitoja voi monella tapaa huomioida, koska ala on niin monipuolinen ja monenlaiset taidot ovat hyödyksi puutarha-alan töissä kuten kuorma-auton ajotaito, tai metallityötaito kasvihuonerakentamisessa).

Asetelmien valmistamista.

Opetuksen suunnittelu

Opetuksen suunnittelu alkaa oppimistavoitteiden määrittelemisestä ja opetettavan aineksen ja sisällön valitsemisesta. Samalla valitaan myös oppimisen arvioinnin tavat (Nevgi- Lindblom-Ylänne 2003,237). Suunnittelussa kannattaa huomioida muuan muassa seuraavat asiat tavoitteet opiskelijan kannalta, opiskelijoiden motivoituminen, oppiaineksen analysointi (aiheen oleelliset kohdat ja vaikeat kohdat), opetusjärjestelyjen suunnittelu ja oppimisen arviointi (kuinka seuraan oppimisen edistymistä) (Aarnio 1991,151)

Puutarha-alan opettajalla onkin haastetta suunnitellessa opetusta siksi, että oppilaat ovat kovin erilaisia lähtötaustoiltaan. Alkuun voisikin olla hyväksi tehdä oppija-analyysi, jotta on helpompi kartoittaa oppilaiden lähtötilannetta.

Opetusta suunnitellessa kannattaa mielestäni erityisesti huomioida oppijoiden taitotason lisäksi heidän motivaationsa. Joukossa saattaa olla oppilaita, joiden motivaatio on hyvin alhainen koulutuksen alkaessa. Silloin selkeä aloitus ja oppilaita herättelevät opetustavat (esim. kyselevä opetus, caset, ryhmätyöt, projektit) ovat hyväksi.

Suunnittelussa kannattaa huomioida myös, että osa opiskelijoista voi olla tilallisia, joilla on jo vuosien kokemus puutarhatuotannosta. Kuinka saada opetus tarjoamaan heille mielekästä tietoa? Kuinka heille tutuista asioista saisi mielenkiintoista opiskeltavaa?
Onkin muistettava, että ammatillisen koulutuksen yhtenä tarkoituksena on käytännön toiminnan sitominen teoriaan ja lainalaisuuksiin sekä vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittäminen. Opetuksen tarkoituksena on, että opiskelija ymmärtää jonkin asian kokonaisvaltaisesti, ei vain ajatuksella, että näin tämä kuuluu tehdä. (Aarnio 1991,151)

Ehkä hyvänä vaihtoehtona voisi olla se, että hyödyntää viljelijäopiskelijan kokemuksia mahdollisimman paljon opetuksessa. Viljelijäopiskelija voisi esimerkiksi opettaa jonkin osa-alueen toisille oppilaille.

Joskus kokeneilla viljelijöillä on vahvat mielipiteet johonkin asiaan liittyen ja voi olla haasteellista saada uusia ajatuksia esille. Tämä vaatii hyviä perusteluja ja asioiden pohjalta voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, tai ehkä tällaisessa tilanteessa opetuksessa voisi käyttää väittelyä opetusmenetelmänä.

Selkeiden tavoitteiden asettaminen selvittää hyvin, miksi jotakin opiskellaan. Opetuksen tavoitteissa minusta on tärkeää, että painottaa mielekkäiden käytännön esimerkkien esille tuontia eri tavoin ja suuntaa oppilaita itsenäiseen toimintaan. Tavoitteita laatiessa kannattaa huomioida erityisesti työelämän vaatimukset ja pohjoisen sijainnin alalle tuomat haasteet.

Opetusmenetelmiä valittaessa kannattaa huomioida ryhmän koko. Koulutuksen alkaessa ryhmät voivat olla suurempia, mutta osan oppilaiden jäädessä pois ryhmäkoot pienevät. Puutarha-alalla on yleensä mukavan kokoisia ryhmiä ja ryhmäytymisen tapahduttua henki on hyvä.

Minulla ei ole paljoa kokemusta opetuksen suunnittelussa ja tuntuu, että se vie varmasti alkuun paljon aikaa ja suunnittelu kannattaa tehdä huolella. Mutta jos saa opettaa omaa alaa, mikä innostaa ja kiinnostaa, luulen, että myös opetuksen suunnittelu sujuu innostuksen siivittämänä loppujen lopuksi ihan hyvin.


Opetuksen toteutus ja siihen liittyvät haasteet

Opetuksen toteutuksessa voi olla monenlaisia haasteita. Aivan ensimmäiseksi täytyy saada oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja motivoitumaan tiedon hankintaan. Selkeät perustelut aiheen tärkeydestä ja tavoitteiden asettaminen auttaa motivoinnissa. Myös mielenkiintoiset tehtäväasettelut lisäävät kiinnostavuutta.

Puutarha-alalla kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon vierailevia asiantuntijoita ja viljelijöitä, jotka tuovat alaa käytännön tasolla tutuksi. Myös erilaiset vierailut tekevät opetuksessa käytännön läheisempää ja opiskelija saa todentuntuisen kuvan aiheesta.

Alaan liittyvää tietoa on saatavilla kiitettävästi, mutta joskus voisi olla hyvä käyttää ydinaineanalyysia, jotta opetettava aihe jäsentyy selkeästi ja vähemmän tärkeä tieto karsiutuu pois (esim. ulkomaiset lähteet, joita ei voi takuuvarmasti hyödyntää meidän oloissa). Ydinaineanalyysissa tutkitaan opetettavan aiheen sisäistä rakennetta. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan tarvittavaa aikaa ja tietojen suhdetta tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Opetettavaan aiheeseen liittyvät tiedot voidaan luokitella ydinainekseen, täydentävään tietämykseen ja erityistietämykseen (Nevgi 2003,241).

Hyvän ryhmädynaamikan aikaan saaminen olisi tärkeää, jotta oppilaat motivoituvat ja rohkaistuvat oppimaan. Tämä voi olla alkuun haasteellista, jos oppilaat ovat esimerkiksi kovin eri-ikäisiä, mutta kun ryhmän jäsenet hyväksyvät erilaisuuden ja syntyy hyvä me-henki, opiskelusta tulee mielenkiintoista ja ryhmissä syntyy monenlaisia uusia ajatuksia. Puutarha-alan opettajan kannattaa kuunnella avoimin korvin oppilaiden kokemuksia, koska niistä oppii paljon ja saa tuntumaan arkielämään puutarha-alalla.

Alkuun on hyvä varata aikaa siihen, että opiskelijat saavat tutustua toisiinsa ennen kuin aloitetaan työskentely. Tässä samalla opettaja voi hyvin havannoida lähtötilannetta ja sitä minkälaista ohjausta oppilaat tarvitsevat opetuksen aikana. Opettajalla on tärkeä rooli ohjatessa oppilaita innostuneeseen opiskeluun ja tiedon hankintaa. Oppilaita voi pyytää arvioimaan työskentelyään opetuksen/harjoitustehtävän aikana, tämäkin auttaa opettajaa ohjaamaan oppilaita haluttuun suuntaan.

Puutarha-alalla luovuudesta on monessa kohtaa hyötyä. Luovuus liitetäänkin usein onnellisuuteen ja tehokkuuden onnistumiseen. Opettaja voi edistää luovaa ilmapiiriä opetuksessa muuan muassa tuomalla esille, että oppiminen on tärkeää ja hauskaa, opettaja kunnioittaa oppilaita ainutkertaisina yksilöinä, jännittynyttä tunnelmaa vältetään, opetus on mukavaa ja ilmapiiri turvallinen (Uusikylä - Atjonen 2005,135-136)

Mielestäni opetuksessa kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan erilaisia ryhmätöitä tai projekteja ja todellisiin tilanteisiin perustuvia case-tehtäviä. Nämä auttavat tuomaan opetusta mahdollisimman lähelle käytäntöä. Joitakin perustaitoja voi olla parasta käydä opettajajohtoisesti läpi, mutta esimerkiksi lajituntemuksen opetustakin voi syventää ja havainnollistaa monin keinoin.

Kansainvälisyys on nykypäivää myös puutarha-alalla. Mahdollisia ulkomaisia kontakteja opetuksessa kannattaa hyödyntää. Puutarha ihmisille ulkomaiset suhteet syntyvät usein luonnostaan helposti, kun monet taimimateriaalit tuotetaan muualla. Vierailut ulkomaisilla messuilla tai viljelmillä tarjoavat hyvän mahdollisuuden päivittää tietoja ja saada uutta näkemystä.

Tavaran ostoa suoraan Hollannissa tukusta.

Opetuksen arviointi

Opetuksen arviointia kannattaa mielestäni miettiä jo heti kun suunnittelee opetusta. Minulla ei ole kokemusta varsinaisesta opetuksen arvioinnista ja siihen olisikin kiinnitettävä alkuun erityistä huomiota.

Arvioinnilla pyritään edistäämään oppimista. Yhtenä arvioinnin tavoitteena on antaa opettajalle tietoa, kuinka hänen tulee kehittää ja muuttaa opetustaan. Tärkeänä tavoitteena on myös auttaa opeskelijaa kasvamaan ja kehittymään oppijana ja ihmisenä (Nevgi 2003,257).

Puutarha-alallakin arviointi on tärkeää suunnitella niin, että se ohjaa ja kannustaa opiskelijaa. Ehkä opiskelija pystyy löytämään oikeat opiskelutavat saadessaan mielekästä palautetta työskentelystään.

Minusta itsearviointi kehittää oppilasta havainnoimaan omaa työskentelyä, mikä on myös puutarha-alalla tärkeää. On hyvä pystyä arvioimaan omaa työskentelyä ja tarvittaessa kehittämään sitä esimerkiksi tehokkaammaksi ja tarkemmaksi (vähemmän sormen jälkiä tuotteessa ajattelu). Vertaisarviointi kehittää mielestäni arvioijaa itseään antamaan rakentavaa palautetta ja myös samalla havannoimaan omaa työskentelyä. Vertaisarviointi kehittää myös oppilaan kykyä vastaanottamaan palautetta. Erilaisissa rooleissa ryhmässä toimiminen  on tärkeä taito myös työelämää ajatellen.

Arviointia kannattaa hyödyntää myös itse koulutuksen kehittämiseen. Pitäisikö jokin heikosti mennyt aihealue käsitellä erillä tapaa tai muuttaa painotusta erilaiseksi? Vastaako aihealue todellisia työelämän tarpeita?

Kuinka minun osaamiseni on kehittynyt ammatillisena opettajana

Olemme käsitelleet opintojen aikana kouluelämästä tuttuja asioita kuten opetuksen arviointi ja erilaiset opetusmenetelmät. Nyt näitä tuttuja asioita on saanut käsitellä tarkemmin opettajan asemasta nähden ja erityisesti ammatillisen opettajan näkökannasta. On ollutkin kiinnostavaa yhdistää työelämästä saamaani kokemusta opintojen tarjoamaan tietoon.

Erityisesti arviointi ja opetuksen suunnittelu herätti pohdintaa. Molemmat aihealueet ovat mielenkiintoisia ja opinnot toivat uusia näkökantoja esille. Erityisesti arviointia opiskellessa huomaisi kuinka opettajan työ muuttuu koko ajan. Opettajienkin on päivitettävä tietojaan säännöllisesti.
Myös lakiasiat opintojen alussa toi monta kysymystä mieleen ja osoitti kuinka opettajan työ on osaltaan vastuullista. Lakiasioiden hallitsemista varmasti parantaisi se, kun voisi perehtyä niihin todellisen työn kautta.

Minulla ei ole kokemusta ammattillisena opettajana toimimisesta, joten käytännön kokemusta vielä opetustyöstä tarvitaan runsaasti. Työelämässä minulle on tullut tutuksi erilaisessa asemassa toimiminen, vastuunotto, työntekijöiden ohjaaminen ja motivoiminen ja erilaiset yhteisöllisyyteen liittyvät haasteet. Luulen, että tästä olisi myös hyötyä opettajan työssä.

Opintotehtävät ovat antaneet runsaasti tietoa ja mielenkiintoista ajateltavaa. On tullut myös selkeäksi se, että opintojen suunnittelu ja toteutus on vaativaa ja käytännön kokemusta tarvitaan vielä paljon.


Lähteet:

Aarnio, Helena. Helakorpi, Seppo. Luopajärvi, Timo. 1991. Ammattipedagogiikka. Perusteita ja sovelluksia.WSOY. Juva

Uusikylä, Kari. Atjonen, Päivi. 2005. Didaktiikan perusteet. WSOY. Porvoo.

Nevgi, Anne (toim.). Lindblom-Ylänne, Sari. 2003. Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. WSOY. Vantaa.

Arviointi 29.10.2015

Näin kun käsittelee arviointia teoreettisella tasolla tulee ajatus, että se on kamalan vaativaa ja vaikeaa. Arviointiin ei saisi vaikuttaa ulkopuoliset asiat. Kuitenkin, jos arviointia suorittaisi käytännössä ja opetettava aihe on omaa aluetta, arviointi ei ehkä oikeasti olekaan niin hankalaa. Työtä helpotta, että vaatimustaso, tavoitteet arvioinnnille ja arvioinnin toteutustapa suunnitellaan etukäteen. Arviointi on oppilaan oppimisen ja osaamisen kuvausta.

Nyt ajatellaan, että oppimisen arviointi ohjaa ja motivoi oppijaa. Osaamisen arviointi kuvaa sitä, mitä opiskelija osaa. Arviointi on myös vastuullisen vallankäytön ja johtamisen väline. Arvionti kehittää koulutusta ja opettamistapoja.

Nykyisin arvionti ei ole pelkästään numeriaalista vaan paljon käytetään muunlaisia arviointitapoja. Sanallista ja kuvaampaa arviointia käytetään enevästi. Hyvä arviointi motivoi ja ohjaa oppilaan toimintaa oikeaan suuntaan. Hyvä palaute kuvaa asioita joita halutaan vahvistaa ja joihin toivoo muutosta. Hyvä palaute on palkitsevaa.

Itsearviointia ja vertaisarviointia käytetään nykyisin entistä enemmän. Kun aloitin koulun, silloin ei vielä käytetty itsearviointia, mutta nyt koko ajan enemmän. Itsearviointi tuntui aluksi hankalalta ja usein siihen liittyviä kysymyksiä on paljon. Oppilaiden kesken liikkuu usein puheita ja huhuja siitä kuinka itsearviointiin kannattaa vastata, jotta loppuarvosana on mahdollisimman hyvä (usko itseesi niin opettaja antaa hyvän arvosanan). Itsearvioinnin tekemiseeen kuitenkin tottuu ja se on hyvä apu oppimisen välineenä. Minua se myös motivoi parempaan tulokseen.

Taas yksi taulukko :)

Tässä arvioidaan Hollannissa ruusulajikkeita.

14.10.15 Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu

Tämän kertainen aihe opetuksen suunnittelusta tuntui aika haastavalta, vaikka tavallaan käsiteltiin ihan perusasioita, ja asioita joita opettajan tulee hallita. Varsinkin opettajuuden alkuvaiheessa varmasti kuluu aikaa opetuksen suunnitteluun ja suunnittelu voi olla hyvinkin tarkkaa ja kaavamaista.

Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa keskitytään siihen mitä opiskelijan tulee osata opiskelujen jälkeen eli osaaminen (=laaja-alainen kyky hyödyntää tietoja) on keskeisessä roolissa. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa tuodaan selkeästi esiin koulutuksen tuottama osaaminen. Yhteiset ja henkilökohtaiset tavoitteet ja opitun arviointi ovat myös tärkeitä. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa osaaminen  ja osaamistavoitteet tuodaan havainnollisesti ja konkreettisesti esiin.

Opetuksen suunnittelussa on useita vaiheita: Alkuun suunnitellaan varsinainen koulutustarjonta, sittten koulutus,  ja sitten opetus ja oppiminen sekä arviointi. Monet asiat vaikuttavat työtapojen ja opetusmenetelmien valintaan kuten esimerkiksi oppijoiden taitotaso ja motivaatio, ryhmän koko, resurssit ja opettajan persoona.
Hyvä oppimistavoite on selkeä, mielekäs, realistinen, konkreettinen ja toimintaan suuntaava. Oppija-analyysin avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen.

Ydinaineanalyysilla taas voidaan hahmottaa opetettava aihe paremmin ja ajan käytön tarve. Se auttaa välttämään päällekkäisyyksiä opetuksessa. Ydinaineanalyysi helpottaa myös rajaamaan tiedonmäärää. Tunnilla esitetty haavanhoito esimerkki oli hyvä :)
Ydinaineanalyysi auttaa siis tunnistamaan oleellisen tiedon ja parantaa oppimistuloksia myös aikaisempien opintojen hyväksiluku helpottuu.

Minun asiantuntijaryhmä selvitti aihetta, mitä tarkoittaa ecvet. Se on ammattillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, jonka avulla eri maissa suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua osaamista voidaan hyödyntää osana tutkintoja yhdenmukaisella tavalla Euroopan alueella. Se ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta se helppottaisi opintosuoritusten siirtoa ja tunnustamista yhtenäisten kuvausten avulla. Ecvetistä olisi hyötyä niin opinnoissa kuin työelämässä. Ecvetin tavoitteena on kansainvälinen liikkuvuus ja elinikäinen oppiminen.

1.10 Opettajana ja opiskelijana ryhmässä

Tämän viikkoinen aihe oli mielenkiintoinen ja erityisen omakohtaiselta se tuntui siltä kohdin, kun pohdittiin kuinka edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana.

Meidän asiantuntija ryhmällä oli aiheena kuinka ohjataan ryhmätyöskentelyä. Minusta on mukavaa järjestää ryhmätöitä ja saada oppilaat/työntekijät aidosti innoikkaina työntekoon. On tärkeää suunnitella ryhmätyö etukäteen huolella. Onko aihe sopiva ryhmätyöskentelyyn, onko aikaa riittävästi, soveltuuko tila ryhmätyöskentelyyn, kuinka työ arvioidaan jne.

Ryhmätöitä ohjatessa on hyvä muistaa jäädä taustalle ja antaa ryhmien jäsenten etsiä tietoa ja tuoda omia ajatuksiaan esille omalla tavallaan. Ryhmien omat tavoitteet eivät välttämättä vastaa aivan ohjaajan suunnittelemaa tavoitetta.  Välipalautteen avulla oppilaita saa innostettua työhön ja ryhmän henki tiivistyy. Palaute ei saa kuitenkaan kohdistua yhteen henkilöön vaan koko ryhmään. Samalla ohjaaja pystyy suuntaamaan työskentelyä oikeaan suuntaan.
Arvioinnissa on tärkeää arivoida koko työskentelyä ei vain lopputuotosta.

Ryhmädynamiikka on jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Hyvä ryhmädynamiikka edistää oppimista ja rohkaisee oppimaan. Alku kuohunnan jälkeen ryhmän edetessä kypsän ryhmätoiminnan vaiheeseen ryhmä hyväksyy jäsenten erilaisuuden ja pystyy antamaan ja ottamaan palautetta.

Ryhmätyöskentelyllä on monenlaisia etuja. Se aktivoi oppilaita ja kehittää heidän sosiaalisuuttaan. Samalla se opettaa vastuun ottoa ja vastuun jakoa. Ryhmätyöskentelyssä syntyy uusia näkökulmia ja harjoittaa erilaisia rooleja oppilaiden kesken.

Ryhmätyöskentely ei välttämättä sovi jokaisen aiheen opetettavaksi tai aikaa ei ole tarpeeksi. Myöskään kaikkien oppilaiden ei ole helppo työskennellä ryhmässä kuten joidenkin erityisoppilaiden.

Työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että huolehditaan työyhtöisessä hyvästä yhteisöllisyydestä. Sitä voi parantaa muun muassa huomioimalla toiset työntekijät, olemalla toisia kohtaan avoin, olemalla luottamusta herättävä ja ystävällinen. Jokin yhteinen tavoite, voi myös parantaa yhteisöllisyyttä.
Kollektiivista identiteettiä voi rakentaa monin keinoin kuten kuuntelemalla toisia, osallistumalla yhteiseen tapahtumaan ja yleisesti olemalla positiivinen toisia kohtaan.

17.9.15 Aktivointi

Kyllä tänään taas oli mukava kouluilta AC:lla :)

Aiheena oli opetuksen aktivointi. Meidän asiantuntijaryhmä toimi palauteryhmänä, joten etukäteen ei ollut tarvinut valmistaa esitystä, mutta olimme tutustuneet toisten töihin ja käyneet niitä läpi. Tällainenkin oli välillä mukavaa ja opin kyllä monenlaista mitä tulisi huomioida omissa töissä. Selkeästi eteneminen tavoitteista ja termien selvityksestä syvällisempään ja monipuolisempaan asian tarkasteluun on tärkeää hyvässä esityksessä tai oppitunnissa. Esitykseen tulee huomattavasti ryhtiä, jos jo alussa kertoo suunnitelmista kuinka tullaan etenemään.

Aktivoiva luento on parhaimmillaan minusta ihanteellinen oppimisympäristö. Suullinen esitys on tavoitteellisesti ja järkevästi johdettu, mutta opiskelijakin on aktiivisesti osallisena luentoon.
Samaten opetuskeskustelussa mielestäni asiat tulevat hyvin käytyä läpi 'hyvässä hengessä' yhdessä pohtien ja keskustellen. Opetuskeskustelut perustuvat ryhmän jäsenten kokemuksiin ja opettaja ohjaa keskustelua eteenpäin kysellen ja osallistuen keskusteluun.

Nykyisin moni opiskelu on suurilta osin itsenäistä opiskelua ja oppilaita ohjataan voimakkaasti itsenäiseen työhön. Minusta huonosti ohjeistettu itsenäinen työskentely voi lähinnä herättää hämmennystä, mutta onnistuessaan se motivoi hyvin ja saa aikaan entistä parempia oppimistuloksia. Kun annetaan vapaus itsenäiseen opiskeluun tuntee, että saa osakseen luottamusta ja haluaa suoriutua tehtävästä hyvin. Itsenäinen opiskelu motivoi ja innostaa minut tekemään hyvää työtä. Toisaalta itsenäinen opiskelu voi saada oppilaan löysäilemään ja lipeämään opiskelusta.

Itsenäistä opiskelua voi tehdä yksin tai ryhmässä. Erityisen tärkeää on asettaa alussa tavoitteet ja välitavoitteita ryhdittämään työskentelyä. Palautteen oikea aikaisuus on tärkeää motivoinnissa. Se auttaa jaksamaan väsymyksen hetkellä. Opettajan onkin tärkeää tunnistaa oppijan erikoispiirteitä kuten ikä ja aikaisempi kokemus suunnitellessa itsenäistä työskentelyä.

Itseohjautuvuus on tärkeää esimerkiksi itsenäisessä opiskelussa. Se tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimista. Itseohjautuvuus vaatii uskoa omiin oppimiskykyihin. Siinä on erityisen tärkeää oppijan sisäinen motivaatio.
Itseohjautuvuus on taito, jota voi kehittää ja harjoittaa. Kehittymisessä on oleellista oma metakongnitio eli tieto omasta oppimisesta. Opettajan on kuin kanssaoppija, joka esittää kysymyksiä ja rohkaisee itseohjautuvuuteen. Olisi myös tärkeää muistaa tukea oppijoita lähdekriittisyyteen heidän toimiessa itseohjautuvasti.

Osallistavassa pedagogiikassa on monia tapoja, millä saada oppijoita aktiivisiksi oppijoiksi. Lähiopetuksessa voi esimerkiksi aktivoida oppijoita ideariihen, roolipelien, väittelyiden, haastatteluiden ja käsitekarttojen teon avulla. Tärkeää olisi, että luokassa on turvallinen ja mukava henki niin, että jokaisen oppilaan on helppo tulla esille ja esittää omia mielipiteitään. Aluksi jäsennetään aihetta ja sitten perehdytään siihen tarkemmin.

Aktivointi oli aiheena kyllä mielenkiintoinen ja sopii jotenkin hyvin ajatukseeni siitä kuinka haluaisin toimia opettajana. Esittää omia kokemuksia ja tietoja samalla kuunnellen oppilasta vuorollaan. Opettaja voi oppia myös itse kuunnellessaan oppilaan kokemuksia.

Tauolla oli järjestettävä aktivointia koirille, jotta jaksoivat kokoustamisen loppuun.

Lomalta takaisin kouluun - Opetuksen monipuolisuus

Aluksi olin hieman suunnitellut, että olisin tehnyt kesäloman aikana jonkin vapaavalintaisen kurssin, mutta nyt oli parempi lomailla ja kerätä voimia syksyyn. Niinpä kesän aikana jäi tehtäväksi vain pakolliset opinnot. Nyt olikin mielenkiintoista palautella aikaisemmin opittuja asioita mieleen loman jälkeen. Kyllä asiat palautuivat muistiin, että ehkä oppimista on tapahtunut :)

Ensimmäisellä syyskauden luennolla oli aiheena Opetuksen monipuolisuus. Meidän asiantuntija ryhmän kysymyksenä oli Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita. Tehtävä tuntui vähän vaikealta hahmottaa, ehkä kysymyksen yksinkertaisuuden vuoksi. Kysymyksessä oli aivan perusasioita mitä opettamisessa tarvitaan. Oleellisena asiana on motivaation herättiminen ja oikean opetusmenetelmän valinta eli kuinka oppimista tapahtuu parhaiten.

Nykyisin on tarjolla monenlaisia opetusmenetelmiä eikä yhtä menetelmää voi pitää täydellisenä. Eri tilainteisiin sopii eri menetelmä. On hyvä huomioida, opetettava kokonaisuus, oppilaat ja niiden lähtötaso. Ennen opetusta tapahtuva suunnittelu auttaa opetusmenetelmän valinnassa.
Minulle vieraita opetusmenetelmiä tällaisessa yhteydessä ovat olleet learnin cafe, kumuloituva ryhmä (lumipallo), opetuskävely ja askel askeleelta opetus.

Opetusta voi monipuolistaa monin keinoin esim. rytmittämällä, tauottamalla ja käyttämällä erilaisia opetusvälineitä. Tietotekniikka avaa uusia mahdollisuuksia kuten 3D maailmat. Joskus opetusta voi ryhdittää esimerkiksi jakamalla tunnin alussa aikataulun tai opetusjärjestyksen.

Tein etätehtävänä miellekartan asioista joita aion välttää, kun itse toimin opettajana.
Ydin ajatuksena on, että en halua olla opetta, joka ei innosta oppimaan.
En opeta vain lukemalla suoraan kalvoista teoriaa. En ole innoton tai konemaisesti luennoiva. En käytä samoja opetusmenetelmiä joka tunti. Pyrin, etten loisi oppilaille jännittynyttä/lamauttavaa tunnelmaa oppitunnille.

Tämän kertainen aihe oli mielenkiintoinen ja kokosi minusta aikaisemmin opittua yhteen. Aihe toi esille kuinka monella tapaa voi opettaa. Kaiken pohjalla on se tieto kuinka ihmiset oppivat.

Portfoliopysäkki 1.

Portfoliopysäkki 1.

Pohdintaa oppimisesta ja oppimiskäsitykseni

Oppiminen on mukavaa, kun on rauhallinen ja sopiva oppimisympäristö. 

Oppiminen

Kun ihminen hallitsee jonkin uuden asian tai taidon, on tapahtunut oppimista. Aluksi saadaan tai hankitaan eri tavoin tietoa uudesta asiasta. Tieto saattaa olla hyvin huteraa ja epävarmaa aluksi, mutta tiedon määrän kasvaessa ja tarkentuessa siihen voi nojautua varmemmin. Oppiminen voi olla osittaista, silloin osaa jonkin asian tehdä puoleen väliin tai tietää jostakin kokonaisuudesta vain osan. Kun tiedon hallinta on täydellistä, sen hallinta on rutiininomaista ja kaikenkattavaa. Silloin jokin tehtävä on helppo suorittaa enemmän sitä ajattelematta tai vastauksen anto sujuu suurempia ponnisteluja vaatimatta (kuinka paljon on 1+1=2). Kokonaisvaltaiseen oppimiseen liittyy tiedon hankinnan lisäksi, tiedon jäsentelyä ja käsittelyä, arviointia ja mahdollisesti jatkotyöstämistä.

Milloin oppii parhaiten?

Mielestäni tieto tallentuu mieleen helpoiten silloin, kun asia on mielenkiintoista. Opettajan tehtävänä onkin motivoida ja tukea kasvussa oppilasta.  Olen huomannut, että jos opeteltava asia jostakin syystä kiinnostaa oppijaa paljon (motivaatio on korkea), syntyy herkästi tarkentavia ja oppimista edistäviä kysymyksiä. Esitystapa voi tehdä aiheesta kiinnostavan tai sitten asian sisältö kiinnostaa omakohtaisuudellaan oppijaa. Usein, jos opeteltava asia esitetään käytännönläheisesti, oppiminen on minusta helpompaa. Silloin asiaa voi hyvin soveltaa omaan elämään ja se jää huomaamatta mieleen. Muutenkin, jos esitystavassa on jotakin joka herättää ajatuksia, asia saattaa olla helpompi oppia. Tietenkin on varottava, että oppimistilanteesta ei jää muistiin pelkästään jotain epäolennaista asiaa esimerkiksi opetustyyliin liittyen.

Kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto on hyvä, on helppo keskittyä opiskeluun, eivätkä sivuseikat vie ajatuksia sivuraiteille esimerkiksi kipeä selkä vaikeuttaa opetukseen keskittymistä, kun tuolissa on koko ajan vaihdettava asentoa.

Kuinka opettaisin alaani?

Käytännönläheisiä esimerkkejä ja opetustapoja on helppo käyttää puutarha-alan opetuksessa. Opetusta voi toteuttaa esimerkiksi autenttisissa olosuhteissa, vaikka kasvihuoneella käytännössä näyttäen viljelytekniikkaan liittyviä asioita. Oman tai opiskelijoiden työkokemusten esille tuominen opetuksessa lisää mielenkiintoa esimerkiksi työharjoittelussa koetut kokemukset tuovat elävyyttä opetukseen. Muutenkin kaikki käytännönläheiset esimerkit ovat mukavia opetuksessa ja tehtävissä (caset), jos ne esitetään mielenkiintoisesti. Samaten ammattitaitoiset vierailijat tuovat opiskeluun elävyyttä ja käytännönläheisyyttä ammatilliseen opiskeluun esimerkiksi paikallisia viljelijöitä voi hyvin hyödyntää jonkin aiheen opettamisessa. Silloin usein saa kuulla myös ammatissa toimivien toiveita tulevista osaajista, mitä heidän olisi tärkeä osata.

Minulle ammatillisesta koulutuksesta on jäänyt hyvin mieleen vierailut puutarhoilla ja ammattilaisten tapaamiset. Erityisesti asiaansa perehtyneet ja aiheesta innostuneet asiantuntijat ovat painuneet muistiin. Minusta on tärkeää saada jo opiskeluvaiheessa käsitys alan tilanteesta esimerkiksi mikä on markkinatilanne tai minkälaisten vaikeuksien kanssa alalla taistellaan.

Asioita, jotka vaikuttavat oppimiseen

Jos asia, esitetään tylsästi tai pitkäveteisesti, ei mielenkiintoinenkaan aihe jaksa herättää mielenkiintoa opiskella sitä. Olen huomannut, että vaikka opeteltava aihe liittyisi omiin harrastuksiin, ei tylsä tai epäselvä esitystapa saa aikaan kovin tehokasta oppimista. Toisaalta taas, jos esiintyjä on kiinnostava, ennakkoon tylsältäkin kuulostanut asia voi olla mukaansa tempaava ja jäädä huomaamatta loistavasti mieleen. Esimerkiksi, kun osallistuin kurssille, joka oli minulle erityisen tutusta aiheesta, eläväinen ja asiansa hyvin hallitseva opettaja sai minut silti kiinnostumaan opetuksesta ja olemaan aktiivisesti osallisena siihen. Meillä oli yhteinen intohimon kohde ja kouluttaja toi sen omalta osaltaan taidokkaasti esille. Kouluttajasta välittyi ammattitaito ja vuosia kerätty kokemus koko olemuksesta.

Jos opiskelutilanteessa on ilmassa jotakin jännittävää, on vaikeaa keskittyä rauhassa olennaiseen oppimiseen. Silloin ajatukset harhailevat jännittämisen syyssä esim. oma puhevuoro tai jokin jännittävä tuleva tehtävä. Liian kova jännittäminen saa muut toiminnot aivan lukkoon.

Myös väsymys haittaa oppimista. Väsyneenä voi konemaisesti tankata mieleen asioita, mutta silloin on vaikeaa oppia hallitsemaan asiaa oikeasti. Esimerkiksi usein, kun olen lukenut tenttiin väsyneenä, opiskelu on ollut tyhjää pänttäämistä kokonaisuuden todellisen hahmottamisen sijaan. Olen huomannut myös, että väsyneet opiskelijat keskittyvät huonosti opetukseen.

Aikaisemmalla AC-kokoustamis kerralla puhuimme, että opiskelu on helpompaa, jos oppimistyyli on itselle sopiva. Minun oppimistyylini on 40% visuaalinen ja kinesteettinen 60%. Voi, olla että harrastukseni ja työ on vaikuttanut oppimistyylin muovautumiseen geenien lisäksi, mutta tällä voi ehkä selittää miksi viihdyin ammatillisessa koulutuksessa paremmin kuin lukiossa. Lukiossa suurin osa opetuksesta oli lähinnä luennointia. Olen aina ollut tunnollinen opiskelija, ja tehnyt tehtävät heti koulun jälkeen, jotta ne eivät vaivaisi mieltä enempää vapaa-ajalla. Oppiminen on nuorempana saattanut olla välillä aika pinnallista, ehkä johtuen juuri vääristä opetustavoista, olen halunnut pian eroon epämukavista asioista. Nyt huomaan, että opiskeluni on erilaista. Yritän järjestää niin, että opiskeluun liittyvä aika on laatuaikaa (oma rauhallinen aika) ja pitää vanhastaan nousevan stressin tehtävien suorittamisesta poissa.

Oppimista pystyy siis selvästi oppimaan ja kehittämään. Minusta olisikin tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin löytämään heille sopiva oppimistapa. Toiset oppilaat voivat tarvita aikaa rauhassa miettiä uutta asiaa, toiset taas mielellään ryhtyvät heti soveltamaan tietoa ja aloittavat tiedon käytännön testaamisen.

Nykyään ajatellaan, että oppiminen ei ole passiivista vastaanottamista, vaan oppija rakentaa tiedon itse jäsentämällä informaatiota aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta (konstruktiivinen oppimisnäkemys).  Huomaan, että omat viimeisimmät opiskelumuistot ovat lähimpänä tällaista ajattelutapaa. Varhaisemmat muistot ovat hyvin perinteistä opettajan johdolla tapahtuvaa oppimista.

Minusta ajatus siitä, että oppija rakentaa tiedon itse, tuntuu vapauttavalta ja innostavalta. Ohjaajan arvokas tehtävä onkin avustaa ja motivoida oppija tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Alkuun on selvitettävä lähtökohdat ja sitten sovittava sopiva etenemistapa. Joskus aikaisemmat kokemukset voivat luoda negatiivisen ennakkokäsityksen uutta asiaa kohtaan, jolloin ohjaajan tehtävänä onkin herättää oppilaan mielenkiinto uudelleen.

Oppimisnäkemykseni tuntuukin olevan aika ihmisläheinen ja luovuuteen ohjaava. Yritän nähdä mahdollisimman tarkasti oppilaan lähtötilanteen ja ohjeistaa alkuun selkeästi ja motivoiden.

Mukavaa yhdistää uusia taitoja ja tehdä taulukoita :)

Lähteet: Lähteinä kaikki aikaisemmat eApe luennot

17.6.15 Mitä oppiminen on?

Tänään oli aiheena oppiminen.
Olemme valmistelleet omassa asiantuntijaryhmässä esityksen miten oppimista ohjataan liittyen viikon aiheeseen.

Toisten ryhmien esityksissä oli liitteenä mielenkiintoisia testejä, joiden avulla pystyi selvittämään omaa oppimista. Tulokset kertoivat minusta hyvin siitä, minkälainen oppija olen.

Testien mukaan olen opinoissa menestymiseen pyrkivä opiskelija. Sovellan määrällisiä ja laadullisia opiskelutapoja. Arvostan luontevaa keskustelua asiasta opettajien ja opiskelijoiden kanssa (olen huomannut, että keskustelu todella herättää minut aiheeseen).
Olen pinta- ja syvä oppimisen suhteen molempia yhtä paljon (taulukon puoliväli).
Yllätyin, mutta huomasin todeksi, että olen visuaalinen (40%) ja kinesteettinen (60%) opiskelija. Ajattelin, että ehkä iän mukaan olen hieman muuttunut opiskelutyyliltä. En ole enää passiivinen kuuntelija, vaan opin tekemällä ja näkemällä. Ehkä työelämä ja harrastukset ovat vahvistaneet käsillä tekemistä.
Testin mukaan minun vasen aivopuolisko on vahvempi (tosin se vaihtelee, kun näin kuvion suunnan vaihtuvan).

On totta, että opettaja ei työssään alituiseen pohdi, opiskelijoiden opiskelutyylejä, mutta voisi olla hyvä jossakin opintojen vaiheessa opettaa opiskelijoille eri opiskelutapoja.  Tuntuu, että olisin voinut itse siitä hyötyä nuorempana.
Erityisesti, jos jollakin oppilaalla on oppimisvaikeuksia, niitä voi purkaa pohtimalla, voisiko joku toinen opiskelutapa sopia paremmin tai voisiko nykyistä tapaa täydentää jollakin keinolla. Esimerkiksi, jos opiskelija on vaikea muistaa jotakin asiaa, vaikka yleensä oppii hyvin kuuntelemalla, oppimista voisi koettaa täydentää ottamalla aiheeseen liittyvä kuva kameralla.

Pohdimme kotiryhmässä eri oppisnäkemyksiä. Tulimme siihen tulokseen, että behaviorismi ei ole aivan vanhanaikainen näkymys. Sitä voi hyödyntää jonkin perusasian opettamisessa, jos tekeminen täytyy saada toimimaan automaationa kuten autolla ajossa jalat ja kädet.
Nykyinen oppisnäkymys on eniten konstruktivistinen. Siinä oppiminen ei ole passiivista vastaanottamista, vaan oppija rakentaa tiedon itse jäsentämällä annettua informaatiota aikaisemman tietonsa ja kokemukstensa pohjalta.
Minusta on tärkeää ja mielenkiintoista muistaa, että ihmisen toimintaa vaikuttaa paljon aikaisemmat kokemukset ja tiedot.

Ohjaajana toimiessa on tärkeää kuunnella herkällä korvalla ohjattavaa. Silloin selviää hänen aikaisemmat tiedot ja näkemykset, ja yhdessä voidaan rakentaa tulevat tavoitteet ja toimintasuunnitelmat.

On tärkeää tiedostaa oma oppimisstrategia, jotta voi laajentaa sitä ja ottaa muita oppimiskeinoja käyttöön. Omat nykyiset strategiat voivat olla joiltakin osilta puutteellisia tai epäsopivia. Tällainen aiheuttaa minusta turhaa stressiä ja epämukavuuden tunnetta (taistelee omaa luontoaan vastaan) opiskellessa, jos pakosta tekee työtä itselleen sopimattomalla tavalla. Silloin suorittaa herkästi opiskelun nopeasti ja lopullinen tulos voi olla huono. Huomaan, että sen etten viihtynyt aivan parhaimmalla tavalla lukiossa voi selittää sillä, että siellä opetus oli paljon kuunteluun perustuvaa. Minulle olisi voinut sopia muunlaiset opetustavat, joita käytettiin esim. ammattikorkeakoulussa enemmän.

Syvätason opiskelija pyrkii ymmärtämään kokonaisuuksia ja sijoittamaan asian laajempiin kokonaisuuksiin. Syvätason opiskelija selvittää tavoitteet ja vaatimukset. Pohdimme, että onko tämä paras opiskelustrategia ja totesimme, että ei välttämättä. Minusta liiallinen vaatimuksiin tuijottaminen voi olla oppilaalle stressaavaa. Jos opiskelu keskittyy vain liiaksi vaatimusten täyttämiseen (hyvä arvosana), todellinen asian hallinta voi jäädä sivuseikaksi. Tasapainoinen syvätason opiskelu on parhaimmillaan hyvää opiskelua.

Ensimmäinen ilta AC:llä

Nyt on takana ensimmäinen oikea tapaaminen AC:lla. Onneksi ennätin hyvin töistä paikalle ja pystyin rauhassa valmistautumaan jännittävään iltaan. Ja kaikista parasta on, että nettiyhteys näyttää toimivan.
Olimme tämän illan koolla koko opintoporukan kesken. Käsittelyssä olivat opettamiseen liittyvät lakiasiat. Olimme oman asiantuntijaryhmän kanssa valmistaneet esityksen aiheesta kuinka huolehdit opiskeluympäristön turvallisuudesta opettajan työssä. Minun tehtävänäni oli tutustua aiheeseen ammatillisen peruskoulutuksen lain kautta.

Tuntui helpolta samaistua ammatillisen peruskoulutuksen näkökulmaan, ja pohtia turvallisuus asioita sitä kautta. Erityisesti työskentelyturvallisuuteen liittyvät asiat ovat jääneet mieleeni omalta opiskeluajaltani ja tietenkin niitä pohditaan myös nykyisin työssäni lähes päivittäin (oikeat työskentelytavat ja turvallinen ympäristö). Kokosin tehtävästä mindmap kaavion google driven avulla. Olin kovin innostunut, kun osasin tehdä sellaisen kaavion. En ole muistaakseni ennen sellaista tehnyt, mutta se onnistui mukavasti.

Tuntuu, että olen rohkaistunut hienosti tietokone jutuissa viimeaikona. Ehkä tällainen etäopiskelu antaa mahdollisuuden tutustua tietokoneen tarjoamiin mahdollisuuksiin rauhassa, toisin kuin tunnilla käytävä kiivastahtinen atk-opetus. Sellaisesta perinteisestä atk-tunnista koulussa, on jäänyt hieman kammo. Opettaja näyttää mallia luokan edestä omalla koneella, ja oppilaat pysyvät sen aikaa perässä, kun pystyvät seuraamaan, iiks :)


Nyt valmistelemme tehtävää nro.4. Aiheenamme on: Miten ohjaan oppimista ammatillisena opettajana? Miten oppimista ohjataan? Kokosimme aluksi tietoa powerpoint pohjalle ja sitten kokoonnuimme AC:lle katsomaan , mitä oli saatu tehtyä ja miten laaditaan valmis esitys. Aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tieto on paljon sellaista, mitä opettajan työssä automaattisesti tekee. Nyt toiminta jäsentyy tarkemmaksi tiedoksi tehtävän avulla.

Työssäni teen paljon neuvontaa. Annan asiakkaille ohjeita ja neuvoja kuinka hoitaa kasveja oikein. Olen pohtinut neuvonnan ja ohjaamisen/opettamisen eroa. Tarkoittavatko ne samaa? Ehkä neuvonta on suorempaa tiedon ja vinkkien antamista. Neuvoja vastaa suoraan kysymykseen.
Ohjaamisessa työskentely on enemmän vuorovaikutteista. Opettaja antaa välineitä kuinka opiskelija löytää tietoa ja pystyy käsittelemään sen niin, että siitä tulee tuttu asia. Oppilas oppii tuntemaan uuden asian niin, että pystyy hallitsemaan sen vaivatta ja ehkä jalostamaan eteenpäinkin.

Hienoa AC-toimii :)

AC testailua

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kuinka AC-kokoustaminen onnistuu kotoa käsin. Onneksi ohjelma toimi :) Olin joutunut sen eteen tekemään hieman sijoituksia. Vanha nettiliittymäni oli vain 3G, joten nyt minun oli hankittava 4G yhteys. Sitä varten tuli ajankohtaiseksi myös uusia puhelin, jotta pystyn nyt sitä kautta jakamaan yhteyden tietokoneelle. Puhelimesta olen aika innoissani. Nyt netti toimii sujuvasti ja pystyn tarkistamaan erilaisia tietoja hetkessä, vaikka olen töissä ajossa menossa.

Tuntuu, että olen oppinut paljon uutta tietotekniikkaan liittyvää ja olen siitä aika innoissani. Ehkä osa tiedoista on vanhaa tuttua asiaa, mutta se tulee nyt uudelleen käyttöön ja käytäntöön. Tavallisesti olen hieman arka kokeilemaan uusia juttuja tietokoneella, mutta nyt tuntuu vain mielenkiintoiselta ja innostavalta. Uusi puhelin taisi toimia aika hyvänä palkintona tai houkuttimena opiskella uusia hieman jännittäviä asioita :)

Toivottavasti jatkossakin kokoustaminen sujuu hyvin, eikä yhteyden kanssa tule ongelmia. Jos yhteysongelmia tulee, täytyy koettaa sitten vaihtaa liittymää toiseen, ja toivoa, että sillä on parempi kuuluvuus asuinalueellani. Kuulin, että lähellä sijaitsevalla ammattikorkeakoulussa opetetaan myös AC:n avulla, ja sielläkin on mietitty kuinka kuuluvuus saadaan parhaiten toimimaan.

Viikonloppuna oli pienet kutsut, ja oli kiirettä töiden lisäksi vähän leipoa herkkuja. Vasta alkaneita opintojakin oli aihetta hieman juhlistaa :)

Toinen koulupäivä

Tätä kirjoittaessani olen jo kotona ja ollut päivällä töissä tuttuun tapaan. Aamulla oli hieman vaikeaa muuntua taas työssä käyväksi. Ehkä olisin mielelläni jäänyt Ouluun opiskelijaksi. Kuitenkin suuntasin töihin  pitämään kesäkukkapäivää asiakkailleni.

Toisena koulupäivänä pääsimme tutustumaan asiantuntija ryhmiimme ja aloittamaan yhteistyömme. Se oli mielenkiintoista ja saimme heti aikaiseksi hienon esityksen :) Nyt jäsentyivät eilistä paremmin se kuinka pystymme työskentelemään asiantuntija ryhmissä jatkossa. Otimme käyttöön google driven.  Teimme samalla myös työnjaon tulevaa lakitehtävää varten.

Aloitin tiedonhankinnan heti tänäiltana lakiaiheeseen liittyen. Jatkan asian käsittelyä huomenna illalla. Aluksi oli vaikeaa hahmottaa aivan varmuudella annettua kysymystä, mutta tutustumalla materiaaliin ja lukemalla uudelleen kysymys tehtävä alkoi hahmottumaan.

Olen nyt päivittäin käyttänyt optimaa ja se tuntuu jo tutummalta. Palasin tekemään omaa kesken olevaa esittelysivua. Sitä tehdessä totesin optiman käytön olevan hieman jäykkää, ja siksi päädyin portfolion teossa käyttämään bloggeria. Olen kerran aikaisemmin käyttänyt bloggeria blogin tekoon, joten ajattelin selviäväni tästä.

Toisesta koulupäivästä jäi hyvä mieli. Nyt jännityksellä odottamaan ensimmäisiä kokoustamisia. Saa nähdä kuinka tehtävien tekoon riittää aikaa ja jaksamista.

Omasta pihasta saa ihmeesti voimaa jaksamiseen töissä ja koulussa. Näin on hyvä lepuuttaa ajatuksia, että taas jaksaa :)

Ensimmäinen koulupäivä Oulussa 1.6.2015

Tänään alkoivat eApe opintoni Oulussa. Tapasin ensimmäisen kerran opiskeluryhmäni jäsenet ja tutustuimme opiskelussa käyttäviin menetelmiin. Oli mielenkiintoista nähdä uudet ryhmäläiset. Heillä oli niin monenlaisia taustoja, miksi olivat nyt aloittamassa opiskelua. Opiskelijoita oli tullut Ouluun aivan eri puolilta Suomea. Useilla oli jo vuosien opettajakokemusta. Minun nykyinen työni on kovin erilaista kuin opettajan työ.

Ensimmäisenä koulupäivänä saimme paljon tietoa opinnoista ja tulevista tehtävistä. Olo oli aika sekava, kun päivä päättyi, mutta jo nukkumaan mennessä oma mieli jäsenteli ajatuksia järjestykseen. En saanut heti nukutuksi, ja oli pakko kirjoittaa ajatuksia paperille ylös ja sillä tapaa kerrata päivän asioita. Sanotaan, että kun menee omalle epämukavuusalueelle, alkaa tapahtumaan oppimista. Ehkä nyt oli käynyt niin.

Paperille kirjautui muun muassa, että opinnot koostuvat: Ape opinnoista (nyt käynnissä), kasvatustieteistä (olen jo suorittanut), muista opinnoista (tutustuin niihin jo hakuvaiheessa ja uudelleen nyt illalla) ja työharjoittelusta (mielessä jo suunnitelmia kuinka toteuttaa).

Päivällä jännitti eniten  tutustua AC-kokoustamisohjelmaan, mikä oli minulle aivan vieras asia. Kuitenkin kaikki lähti toimimaan hyvin, ja nyt jää nähtäväksi kuinka sen käyttö alkaa sujumaan kotona. Ensin minun on vain parannettava nettiyhteyttäni täällä kotona, jotta yhteys olisi sujuva.

Illalla mietin majapaikassani vielä asioita, miksi valitsin tämän koulutuksen. Minulla on nyt halu kasvattaa ja päivittää taitojani, oltuani pitempään pelkästään työelämässä. Tunnen, että roolini töissä on kasvanut ja ajattelen, että lisää kouluttautumisesta on tässä hyötyä. Koulutus ja kokemus antavat varmuutta ja tukea työssä. Teen fyysisesti raskasta työtä, ehkä tulevaisuudessa olisi parempi tehdä kevyempää työtä. Pidän opetustyöstä.

Ensimmäisenä koulupäivänä puhuttiin myös siitä mitä ammattipedagogiikka on. Se antaa valmiuden ohjata oppilasta työelämän vaatimusten mukaisesti. Sana ohjaaminen, tuo minulle lämpimän tunteen ja innostuksen aiheeseen. Ammattipedagogiikassa substanssi osaaminen ja pedagoginen osaaminen ovat tärkeitä taitoja.

Tällaisin ajatuksin lähdin seuraavaan lähiopetuspäivään.