Portfoliopysäkki 1.
Pohdintaa oppimisesta ja oppimiskäsitykseni
Oppiminen on mukavaa, kun on rauhallinen ja sopiva oppimisympäristö.
Oppiminen
Kun ihminen hallitsee jonkin uuden asian tai taidon, on tapahtunut
oppimista. Aluksi saadaan tai hankitaan eri tavoin tietoa uudesta asiasta.
Tieto saattaa olla hyvin huteraa ja epävarmaa aluksi, mutta tiedon määrän
kasvaessa ja tarkentuessa siihen voi nojautua varmemmin. Oppiminen voi olla
osittaista, silloin osaa jonkin asian tehdä puoleen väliin tai tietää jostakin
kokonaisuudesta vain osan. Kun tiedon hallinta on täydellistä, sen hallinta on
rutiininomaista ja kaikenkattavaa. Silloin jokin tehtävä on helppo suorittaa
enemmän sitä ajattelematta tai vastauksen anto sujuu suurempia ponnisteluja
vaatimatta (kuinka paljon on 1+1=2). Kokonaisvaltaiseen oppimiseen liittyy
tiedon hankinnan lisäksi, tiedon jäsentelyä ja käsittelyä, arviointia ja
mahdollisesti jatkotyöstämistä.
Milloin oppii parhaiten?
Mielestäni tieto tallentuu mieleen helpoiten silloin, kun asia on
mielenkiintoista. Opettajan tehtävänä onkin motivoida ja tukea kasvussa
oppilasta. Olen huomannut, että jos
opeteltava asia jostakin syystä kiinnostaa oppijaa paljon (motivaatio on
korkea), syntyy herkästi tarkentavia ja oppimista edistäviä kysymyksiä. Esitystapa
voi tehdä aiheesta kiinnostavan tai sitten asian sisältö kiinnostaa
omakohtaisuudellaan oppijaa. Usein, jos
opeteltava asia esitetään käytännönläheisesti, oppiminen on minusta helpompaa.
Silloin asiaa voi hyvin soveltaa omaan elämään ja se jää huomaamatta mieleen.
Muutenkin, jos esitystavassa on jotakin joka herättää ajatuksia, asia saattaa
olla helpompi oppia. Tietenkin on varottava, että oppimistilanteesta ei jää
muistiin pelkästään jotain epäolennaista asiaa esimerkiksi opetustyyliin
liittyen.
Kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto on hyvä, on helppo keskittyä
opiskeluun, eivätkä sivuseikat vie ajatuksia sivuraiteille esimerkiksi kipeä
selkä vaikeuttaa opetukseen keskittymistä, kun tuolissa on koko ajan
vaihdettava asentoa.
Kuinka opettaisin alaani?
Käytännönläheisiä esimerkkejä ja opetustapoja on helppo käyttää
puutarha-alan opetuksessa. Opetusta voi toteuttaa esimerkiksi autenttisissa
olosuhteissa, vaikka kasvihuoneella käytännössä näyttäen viljelytekniikkaan
liittyviä asioita. Oman tai opiskelijoiden työkokemusten esille tuominen
opetuksessa lisää mielenkiintoa esimerkiksi työharjoittelussa koetut kokemukset
tuovat elävyyttä opetukseen. Muutenkin kaikki käytännönläheiset esimerkit ovat
mukavia opetuksessa ja tehtävissä (caset), jos ne esitetään mielenkiintoisesti.
Samaten ammattitaitoiset vierailijat tuovat opiskeluun elävyyttä ja
käytännönläheisyyttä ammatilliseen opiskeluun esimerkiksi paikallisia
viljelijöitä voi hyvin hyödyntää jonkin aiheen opettamisessa. Silloin usein saa
kuulla myös ammatissa toimivien toiveita tulevista osaajista, mitä heidän olisi
tärkeä osata.
Minulle ammatillisesta koulutuksesta on jäänyt hyvin mieleen vierailut
puutarhoilla ja ammattilaisten tapaamiset. Erityisesti asiaansa perehtyneet ja
aiheesta innostuneet asiantuntijat ovat painuneet muistiin. Minusta on tärkeää
saada jo opiskeluvaiheessa käsitys alan tilanteesta esimerkiksi mikä on
markkinatilanne tai minkälaisten vaikeuksien kanssa alalla taistellaan.
Asioita, jotka vaikuttavat
oppimiseen
Jos asia, esitetään tylsästi tai pitkäveteisesti, ei mielenkiintoinenkaan
aihe jaksa herättää mielenkiintoa opiskella sitä. Olen huomannut, että vaikka
opeteltava aihe liittyisi omiin harrastuksiin, ei tylsä tai epäselvä esitystapa
saa aikaan kovin tehokasta oppimista. Toisaalta taas, jos esiintyjä on
kiinnostava, ennakkoon tylsältäkin kuulostanut asia voi olla mukaansa tempaava
ja jäädä huomaamatta loistavasti mieleen. Esimerkiksi, kun osallistuin kurssille,
joka oli minulle erityisen tutusta aiheesta, eläväinen ja asiansa hyvin
hallitseva opettaja sai minut silti kiinnostumaan opetuksesta ja olemaan
aktiivisesti osallisena siihen. Meillä oli yhteinen intohimon kohde ja
kouluttaja toi sen omalta osaltaan taidokkaasti esille. Kouluttajasta välittyi
ammattitaito ja vuosia kerätty kokemus koko olemuksesta.
Jos opiskelutilanteessa on ilmassa jotakin jännittävää, on vaikeaa
keskittyä rauhassa olennaiseen oppimiseen. Silloin ajatukset harhailevat
jännittämisen syyssä esim. oma puhevuoro tai jokin jännittävä tuleva tehtävä.
Liian kova jännittäminen saa muut toiminnot aivan lukkoon.
Myös väsymys haittaa oppimista. Väsyneenä voi konemaisesti tankata
mieleen asioita, mutta silloin on vaikeaa oppia hallitsemaan asiaa oikeasti.
Esimerkiksi usein, kun olen lukenut tenttiin väsyneenä, opiskelu on ollut
tyhjää pänttäämistä kokonaisuuden todellisen hahmottamisen sijaan. Olen
huomannut myös, että väsyneet opiskelijat keskittyvät huonosti opetukseen.
Aikaisemmalla AC-kokoustamis kerralla puhuimme, että opiskelu on
helpompaa, jos oppimistyyli on itselle sopiva. Minun oppimistyylini on 40%
visuaalinen ja kinesteettinen 60%. Voi, olla että harrastukseni ja työ on
vaikuttanut oppimistyylin muovautumiseen geenien lisäksi, mutta tällä voi ehkä
selittää miksi viihdyin ammatillisessa koulutuksessa paremmin kuin lukiossa.
Lukiossa suurin osa opetuksesta oli lähinnä luennointia. Olen aina ollut
tunnollinen opiskelija, ja tehnyt tehtävät heti koulun jälkeen, jotta ne eivät
vaivaisi mieltä enempää vapaa-ajalla. Oppiminen on nuorempana saattanut olla
välillä aika pinnallista, ehkä johtuen juuri vääristä opetustavoista, olen
halunnut pian eroon epämukavista asioista. Nyt huomaan, että opiskeluni on
erilaista. Yritän järjestää niin, että opiskeluun liittyvä aika on laatuaikaa
(oma rauhallinen aika) ja pitää vanhastaan nousevan stressin tehtävien
suorittamisesta poissa.
Oppimista pystyy siis selvästi oppimaan ja kehittämään. Minusta olisikin
tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin löytämään heille sopiva oppimistapa. Toiset
oppilaat voivat tarvita aikaa rauhassa miettiä uutta asiaa, toiset taas
mielellään ryhtyvät heti soveltamaan tietoa ja aloittavat tiedon käytännön
testaamisen.
Nykyään ajatellaan, että oppiminen ei ole passiivista vastaanottamista,
vaan oppija rakentaa tiedon itse jäsentämällä informaatiota aikaisemman
tietonsa ja kokemustensa pohjalta (konstruktiivinen oppimisnäkemys). Huomaan, että omat viimeisimmät
opiskelumuistot ovat lähimpänä tällaista ajattelutapaa. Varhaisemmat muistot
ovat hyvin perinteistä opettajan johdolla tapahtuvaa oppimista.
Minusta ajatus siitä, että oppija rakentaa tiedon itse, tuntuu
vapauttavalta ja innostavalta. Ohjaajan arvokas tehtävä onkin avustaa ja
motivoida oppija tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Alkuun on selvitettävä lähtökohdat ja sitten sovittava sopiva etenemistapa. Joskus aikaisemmat
kokemukset voivat luoda negatiivisen ennakkokäsityksen uutta asiaa kohtaan, jolloin
ohjaajan tehtävänä onkin herättää oppilaan mielenkiinto uudelleen.
Oppimisnäkemykseni tuntuukin olevan aika ihmisläheinen ja luovuuteen
ohjaava. Yritän nähdä mahdollisimman tarkasti oppilaan lähtötilanteen ja
ohjeistaa alkuun selkeästi ja motivoiden.
Mukavaa yhdistää uusia taitoja ja tehdä taulukoita :)
Lähteet: Lähteinä kaikki aikaisemmat eApe luennot