19.11.2015 Nyt osaan jotain uutta!

 Nyt olen valmistellut parini kanssa tulevaa MO-tehtävää ja asiantuntijaryhmän kanssa tulevaa esitystä. Asiantuntijaryhmässä valitsimme tehtävän toteutustavaksi sellaisen, että minun on ollut perehdyttävä mielekarttojen tekemiseen tietokoneella. Katsotaan minkälaiseen tulokseen lopulta pääsen, mutta olen edennyt asiassa tähän asti mielestäni tosi rohkeasti.

Aluksi yritin tehdä vanhojen taitojen avulla miellekarttaa käyttäen drivea ja photoshoppia, mutta työn jälki ei ollut minusta riittävän hyvää, joten jäin pohtimaan asiaa. Mieleeni tuli, että täytyy olla erityisiä ohjelmia tätä varten ja niinpä vielä yömyöhällä googlettelin asiaa kännykällä ja erilaisia ohjelmavaihtoehtoja löytyi. Olisin heti halunnut kokeilla ladata tällaista ohjelmaa koneelle, mutta oli pakko nukkua välillä ja valmistautua tulevaan työpäivään.
Niinpä töiden jälkeen uskaltauduin kokeilemaan uusien ohjelmien lataamista koneelle. Ensimmäinen käsitekarttojen tekoon tarkoitettu ohjelma latautui nopeasti koneella, mutta vaikutti aika hankalalta käyttää eikä oikein toiminut haluamallani tapaa. Rohkaistuin vielä asentamaan toisen ohjelman. Tämän lataaminen vei melkein koko loppu illan, mutta se kannatti. Ohjelma tuntuu mukavalta käyttää, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy saan jo jotakin aikaan :)

Olen rohkaistunut kovasti tietokoneen kanssa ja motivoitunut paneutumaan tehtävien valmistamiseen. Mielestäni olen onnistunut aika hyvin siinä, että paneudun kunnolla tehtäviin ilman suurta stressiä ja etenen näin opinnoissa tasaiseen tahtiin kiirehtimättä. Tuntuu siltä, että asiat tulevat oikeasti käsiteltyä eri suunnilta, soveltaen ja ymmärtäen.

MO-paritehtävä 26.11.2015

Olemme työstäneet MO-tehtävää parini Sirpan kanssa mukavasta aiheesta; opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Aihe on tuntunut ajankohtaiselta, kun olin itse juuri ylläpitämässä ja kehittämässä tietojani Hollannissa kukkamarkkinoilla.

Nykyisin kilpailukykyisen työntekijän tulee olla hyvin ajan hermolla, jotta hän pystyy sopeutumaan työelämän vaatimuksiin ja muutoksiin. Opettajien tärkeänä tehtävänä onkin ohjata opiskelijoita kohti työelämän ajankohtaisia vaatimuksia ja antaa oppilaille valmiudet ylläpitää ammattitaitoaan.

Nykyisin on aivan luonnollista, että välillä palataan uudelleen koulun penkkiin tai osallistutaan jollekin täydentävälle kurssille. 

Osittain minäkin aloitin nämä opinnot juuri siksi, että halusin hieman virkistää opiskelutaitojani ja samalla päivittää tietojani.

Tässä tiivistelmä MO-tehtävästämme:

Mo-paritehtävä

Sirpa Pulkkinen ja Ilona Vallila

Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen

Oppimistuokion tavoitteet:

Selvittää, miksi ammatillisen opettajan työssä on tärkeää ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa.

Tuoda esille erilaisia keinoja, kuinka ammattitaitoa voi ylläpitää ja kehittää.

Oppimistuokion rakenne:

• Tavoitteiden esittely
• Aiheeseen johdattelu: Miksi ammattitaitoa täytyy ylläpitää ja kehittää?
• Keskustelua aiheesta
• Aiheeseen syventyminen/työskentely
• Loppuyhteenveto

Miksi ammattitaitoa ylläpidetään ja kehitetään?

Työskentely/Aiheeseen syventyminen

Yhteenvetoa:

• Ulkoiset tekijät luovat painetta lisäkoulutukselle
• Opettajan työnkuva ja rooli on muuttunut
• Kaikki osaamisalueet tarvitsevat päivitystä ja kehittämistä!
• Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää lähentyä työelämää
• Opettaminen on nykyään enemmän tiimityötä ja yhteistyötä yli ammattirajojen
• Opettajan saadessa lisäkoulutusta myös ammatillinen hyvinvointi kasvaa!

Pofo2

Portfolio pysäkki 2.

Puutarha-alan opettajan työkenttä

Puutarha-ala on melko pieni Suomessa ja alan kouluja on harvassa. Tuotantoon liittyvät haasteet ja suuret tuotantokulut pitävät alan pienenä. Silti pohjoista osaamista tarvitaan, jotta voidaan tuottaa tuotteita, jotka eivät kestä pitkiä kuljetuksia tai ovat muuten ominaisuuksiltaan parempia lähituotettuina. Esimerkiksi joulutähdet ja kesäkukat kestävät huonosti monivaiheista matkaa Hollannista Suomeen, jolloin itse tuottamalla nämä kukat saadaan asiakkaille hyvälaatuisia ja kestäviä tuotteita ja hävikki pysyy mahdollisimman pienenä.

Puutarha-ala on osin mielestäni huonosti tunnettua, ja kouluihin hakee monenlaisia opiskelijoita. Useilla hakijoilla on alasta liian ’ruusuinen’ kuva, ja he usein pettyvät viimeistään ensimmäisten työkokemusten myötä. Puutarha-alalla työskentely on  raskasta ja fyysistä työtä. Työn on oltava tehokasta massatuotantoa, jotta se on kannattavaa.

Kukkakaupassakin täytyy työskennellä tehokkaasti ja harjaantuneen silmän on sommiteltava kukat nopeasti, jotta pystytään toimimaan tehokkaasti. Tässä onkin haastetta opettajilla, jotta opiskelija valmistuessaan taitaa taidot niin, että pystyy työskentelemään reippaasti ja taitaa monenlaiset työskentelytavat. Yksittäisten asioiden piipertäminen ei ole mahdollista tehokkaasti työskennellessä, vaan työtehtävät ovat usein yksipuolisia ja tehokkuutta vaativia.

Puutarha-alan opettajan työkenttä on siis aika vaativa, mutta toisaalta mielenkiintoinen, koska kouluihin hakee kovin monenlaisia opiskelijoita. Toisinaan puutarha-ala on se jonne haetaan, kun mikään muukaan ei oikein kiinnosta. Tämä tietenkin antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden opettajalle ohjata oppilasta niin, että tämä löytää innostuksen opiskeluun ja itselleen sopivan alan joko puutarha-alasta tai jostakin muusta.

Usein sanotaan, että koulutus on kaikilla asteilla liian tietopainotteista. Siksi koulua tulisikin kehittää niin, että oppilaiden harrastukset ja erityistaipumukset pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon. (Aarnio- Helakorpi- Luopajärvi, 1991,36.) Mielestäni puutarha-alan opetuksessa oppilaiden erityistaitoja voi monella tapaa huomioida, koska ala on niin monipuolinen ja monenlaiset taidot ovat hyödyksi puutarha-alan töissä kuten kuorma-auton ajotaito, tai metallityötaito kasvihuonerakentamisessa).

Asetelmien valmistamista.

Opetuksen suunnittelu

Opetuksen suunnittelu alkaa oppimistavoitteiden määrittelemisestä ja opetettavan aineksen ja sisällön valitsemisesta. Samalla valitaan myös oppimisen arvioinnin tavat (Nevgi- Lindblom-Ylänne 2003,237). Suunnittelussa kannattaa huomioida muuan muassa seuraavat asiat tavoitteet opiskelijan kannalta, opiskelijoiden motivoituminen, oppiaineksen analysointi (aiheen oleelliset kohdat ja vaikeat kohdat), opetusjärjestelyjen suunnittelu ja oppimisen arviointi (kuinka seuraan oppimisen edistymistä) (Aarnio 1991,151)

Puutarha-alan opettajalla onkin haastetta suunnitellessa opetusta siksi, että oppilaat ovat kovin erilaisia lähtötaustoiltaan. Alkuun voisikin olla hyväksi tehdä oppija-analyysi, jotta on helpompi kartoittaa oppilaiden lähtötilannetta.

Opetusta suunnitellessa kannattaa mielestäni erityisesti huomioida oppijoiden taitotason lisäksi heidän motivaationsa. Joukossa saattaa olla oppilaita, joiden motivaatio on hyvin alhainen koulutuksen alkaessa. Silloin selkeä aloitus ja oppilaita herättelevät opetustavat (esim. kyselevä opetus, caset, ryhmätyöt, projektit) ovat hyväksi.

Suunnittelussa kannattaa huomioida myös, että osa opiskelijoista voi olla tilallisia, joilla on jo vuosien kokemus puutarhatuotannosta. Kuinka saada opetus tarjoamaan heille mielekästä tietoa? Kuinka heille tutuista asioista saisi mielenkiintoista opiskeltavaa?
Onkin muistettava, että ammatillisen koulutuksen yhtenä tarkoituksena on käytännön toiminnan sitominen teoriaan ja lainalaisuuksiin sekä vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittäminen. Opetuksen tarkoituksena on, että opiskelija ymmärtää jonkin asian kokonaisvaltaisesti, ei vain ajatuksella, että näin tämä kuuluu tehdä. (Aarnio 1991,151)

Ehkä hyvänä vaihtoehtona voisi olla se, että hyödyntää viljelijäopiskelijan kokemuksia mahdollisimman paljon opetuksessa. Viljelijäopiskelija voisi esimerkiksi opettaa jonkin osa-alueen toisille oppilaille.

Joskus kokeneilla viljelijöillä on vahvat mielipiteet johonkin asiaan liittyen ja voi olla haasteellista saada uusia ajatuksia esille. Tämä vaatii hyviä perusteluja ja asioiden pohjalta voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, tai ehkä tällaisessa tilanteessa opetuksessa voisi käyttää väittelyä opetusmenetelmänä.

Selkeiden tavoitteiden asettaminen selvittää hyvin, miksi jotakin opiskellaan. Opetuksen tavoitteissa minusta on tärkeää, että painottaa mielekkäiden käytännön esimerkkien esille tuontia eri tavoin ja suuntaa oppilaita itsenäiseen toimintaan. Tavoitteita laatiessa kannattaa huomioida erityisesti työelämän vaatimukset ja pohjoisen sijainnin alalle tuomat haasteet.

Opetusmenetelmiä valittaessa kannattaa huomioida ryhmän koko. Koulutuksen alkaessa ryhmät voivat olla suurempia, mutta osan oppilaiden jäädessä pois ryhmäkoot pienevät. Puutarha-alalla on yleensä mukavan kokoisia ryhmiä ja ryhmäytymisen tapahduttua henki on hyvä.

Minulla ei ole paljoa kokemusta opetuksen suunnittelussa ja tuntuu, että se vie varmasti alkuun paljon aikaa ja suunnittelu kannattaa tehdä huolella. Mutta jos saa opettaa omaa alaa, mikä innostaa ja kiinnostaa, luulen, että myös opetuksen suunnittelu sujuu innostuksen siivittämänä loppujen lopuksi ihan hyvin.


Opetuksen toteutus ja siihen liittyvät haasteet

Opetuksen toteutuksessa voi olla monenlaisia haasteita. Aivan ensimmäiseksi täytyy saada oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja motivoitumaan tiedon hankintaan. Selkeät perustelut aiheen tärkeydestä ja tavoitteiden asettaminen auttaa motivoinnissa. Myös mielenkiintoiset tehtäväasettelut lisäävät kiinnostavuutta.

Puutarha-alalla kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon vierailevia asiantuntijoita ja viljelijöitä, jotka tuovat alaa käytännön tasolla tutuksi. Myös erilaiset vierailut tekevät opetuksessa käytännön läheisempää ja opiskelija saa todentuntuisen kuvan aiheesta.

Alaan liittyvää tietoa on saatavilla kiitettävästi, mutta joskus voisi olla hyvä käyttää ydinaineanalyysia, jotta opetettava aihe jäsentyy selkeästi ja vähemmän tärkeä tieto karsiutuu pois (esim. ulkomaiset lähteet, joita ei voi takuuvarmasti hyödyntää meidän oloissa). Ydinaineanalyysissa tutkitaan opetettavan aiheen sisäistä rakennetta. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan tarvittavaa aikaa ja tietojen suhdetta tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Opetettavaan aiheeseen liittyvät tiedot voidaan luokitella ydinainekseen, täydentävään tietämykseen ja erityistietämykseen (Nevgi 2003,241).

Hyvän ryhmädynaamikan aikaan saaminen olisi tärkeää, jotta oppilaat motivoituvat ja rohkaistuvat oppimaan. Tämä voi olla alkuun haasteellista, jos oppilaat ovat esimerkiksi kovin eri-ikäisiä, mutta kun ryhmän jäsenet hyväksyvät erilaisuuden ja syntyy hyvä me-henki, opiskelusta tulee mielenkiintoista ja ryhmissä syntyy monenlaisia uusia ajatuksia. Puutarha-alan opettajan kannattaa kuunnella avoimin korvin oppilaiden kokemuksia, koska niistä oppii paljon ja saa tuntumaan arkielämään puutarha-alalla.

Alkuun on hyvä varata aikaa siihen, että opiskelijat saavat tutustua toisiinsa ennen kuin aloitetaan työskentely. Tässä samalla opettaja voi hyvin havannoida lähtötilannetta ja sitä minkälaista ohjausta oppilaat tarvitsevat opetuksen aikana. Opettajalla on tärkeä rooli ohjatessa oppilaita innostuneeseen opiskeluun ja tiedon hankintaa. Oppilaita voi pyytää arvioimaan työskentelyään opetuksen/harjoitustehtävän aikana, tämäkin auttaa opettajaa ohjaamaan oppilaita haluttuun suuntaan.

Puutarha-alalla luovuudesta on monessa kohtaa hyötyä. Luovuus liitetäänkin usein onnellisuuteen ja tehokkuuden onnistumiseen. Opettaja voi edistää luovaa ilmapiiriä opetuksessa muuan muassa tuomalla esille, että oppiminen on tärkeää ja hauskaa, opettaja kunnioittaa oppilaita ainutkertaisina yksilöinä, jännittynyttä tunnelmaa vältetään, opetus on mukavaa ja ilmapiiri turvallinen (Uusikylä - Atjonen 2005,135-136)

Mielestäni opetuksessa kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan erilaisia ryhmätöitä tai projekteja ja todellisiin tilanteisiin perustuvia case-tehtäviä. Nämä auttavat tuomaan opetusta mahdollisimman lähelle käytäntöä. Joitakin perustaitoja voi olla parasta käydä opettajajohtoisesti läpi, mutta esimerkiksi lajituntemuksen opetustakin voi syventää ja havainnollistaa monin keinoin.

Kansainvälisyys on nykypäivää myös puutarha-alalla. Mahdollisia ulkomaisia kontakteja opetuksessa kannattaa hyödyntää. Puutarha ihmisille ulkomaiset suhteet syntyvät usein luonnostaan helposti, kun monet taimimateriaalit tuotetaan muualla. Vierailut ulkomaisilla messuilla tai viljelmillä tarjoavat hyvän mahdollisuuden päivittää tietoja ja saada uutta näkemystä.

Tavaran ostoa suoraan Hollannissa tukusta.

Opetuksen arviointi

Opetuksen arviointia kannattaa mielestäni miettiä jo heti kun suunnittelee opetusta. Minulla ei ole kokemusta varsinaisesta opetuksen arvioinnista ja siihen olisikin kiinnitettävä alkuun erityistä huomiota.

Arvioinnilla pyritään edistäämään oppimista. Yhtenä arvioinnin tavoitteena on antaa opettajalle tietoa, kuinka hänen tulee kehittää ja muuttaa opetustaan. Tärkeänä tavoitteena on myös auttaa opeskelijaa kasvamaan ja kehittymään oppijana ja ihmisenä (Nevgi 2003,257).

Puutarha-alallakin arviointi on tärkeää suunnitella niin, että se ohjaa ja kannustaa opiskelijaa. Ehkä opiskelija pystyy löytämään oikeat opiskelutavat saadessaan mielekästä palautetta työskentelystään.

Minusta itsearviointi kehittää oppilasta havainnoimaan omaa työskentelyä, mikä on myös puutarha-alalla tärkeää. On hyvä pystyä arvioimaan omaa työskentelyä ja tarvittaessa kehittämään sitä esimerkiksi tehokkaammaksi ja tarkemmaksi (vähemmän sormen jälkiä tuotteessa ajattelu). Vertaisarviointi kehittää mielestäni arvioijaa itseään antamaan rakentavaa palautetta ja myös samalla havannoimaan omaa työskentelyä. Vertaisarviointi kehittää myös oppilaan kykyä vastaanottamaan palautetta. Erilaisissa rooleissa ryhmässä toimiminen  on tärkeä taito myös työelämää ajatellen.

Arviointia kannattaa hyödyntää myös itse koulutuksen kehittämiseen. Pitäisikö jokin heikosti mennyt aihealue käsitellä erillä tapaa tai muuttaa painotusta erilaiseksi? Vastaako aihealue todellisia työelämän tarpeita?

Kuinka minun osaamiseni on kehittynyt ammatillisena opettajana

Olemme käsitelleet opintojen aikana kouluelämästä tuttuja asioita kuten opetuksen arviointi ja erilaiset opetusmenetelmät. Nyt näitä tuttuja asioita on saanut käsitellä tarkemmin opettajan asemasta nähden ja erityisesti ammatillisen opettajan näkökannasta. On ollutkin kiinnostavaa yhdistää työelämästä saamaani kokemusta opintojen tarjoamaan tietoon.

Erityisesti arviointi ja opetuksen suunnittelu herätti pohdintaa. Molemmat aihealueet ovat mielenkiintoisia ja opinnot toivat uusia näkökantoja esille. Erityisesti arviointia opiskellessa huomaisi kuinka opettajan työ muuttuu koko ajan. Opettajienkin on päivitettävä tietojaan säännöllisesti.
Myös lakiasiat opintojen alussa toi monta kysymystä mieleen ja osoitti kuinka opettajan työ on osaltaan vastuullista. Lakiasioiden hallitsemista varmasti parantaisi se, kun voisi perehtyä niihin todellisen työn kautta.

Minulla ei ole kokemusta ammattillisena opettajana toimimisesta, joten käytännön kokemusta vielä opetustyöstä tarvitaan runsaasti. Työelämässä minulle on tullut tutuksi erilaisessa asemassa toimiminen, vastuunotto, työntekijöiden ohjaaminen ja motivoiminen ja erilaiset yhteisöllisyyteen liittyvät haasteet. Luulen, että tästä olisi myös hyötyä opettajan työssä.

Opintotehtävät ovat antaneet runsaasti tietoa ja mielenkiintoista ajateltavaa. On tullut myös selkeäksi se, että opintojen suunnittelu ja toteutus on vaativaa ja käytännön kokemusta tarvitaan vielä paljon.


Lähteet:

Aarnio, Helena. Helakorpi, Seppo. Luopajärvi, Timo. 1991. Ammattipedagogiikka. Perusteita ja sovelluksia.WSOY. Juva

Uusikylä, Kari. Atjonen, Päivi. 2005. Didaktiikan perusteet. WSOY. Porvoo.

Nevgi, Anne (toim.). Lindblom-Ylänne, Sari. 2003. Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. WSOY. Vantaa.

Arviointi 29.10.2015

Näin kun käsittelee arviointia teoreettisella tasolla tulee ajatus, että se on kamalan vaativaa ja vaikeaa. Arviointiin ei saisi vaikuttaa ulkopuoliset asiat. Kuitenkin, jos arviointia suorittaisi käytännössä ja opetettava aihe on omaa aluetta, arviointi ei ehkä oikeasti olekaan niin hankalaa. Työtä helpotta, että vaatimustaso, tavoitteet arvioinnnille ja arvioinnin toteutustapa suunnitellaan etukäteen. Arviointi on oppilaan oppimisen ja osaamisen kuvausta.

Nyt ajatellaan, että oppimisen arviointi ohjaa ja motivoi oppijaa. Osaamisen arviointi kuvaa sitä, mitä opiskelija osaa. Arviointi on myös vastuullisen vallankäytön ja johtamisen väline. Arvionti kehittää koulutusta ja opettamistapoja.

Nykyisin arvionti ei ole pelkästään numeriaalista vaan paljon käytetään muunlaisia arviointitapoja. Sanallista ja kuvaampaa arviointia käytetään enevästi. Hyvä arviointi motivoi ja ohjaa oppilaan toimintaa oikeaan suuntaan. Hyvä palaute kuvaa asioita joita halutaan vahvistaa ja joihin toivoo muutosta. Hyvä palaute on palkitsevaa.

Itsearviointia ja vertaisarviointia käytetään nykyisin entistä enemmän. Kun aloitin koulun, silloin ei vielä käytetty itsearviointia, mutta nyt koko ajan enemmän. Itsearviointi tuntui aluksi hankalalta ja usein siihen liittyviä kysymyksiä on paljon. Oppilaiden kesken liikkuu usein puheita ja huhuja siitä kuinka itsearviointiin kannattaa vastata, jotta loppuarvosana on mahdollisimman hyvä (usko itseesi niin opettaja antaa hyvän arvosanan). Itsearvioinnin tekemiseeen kuitenkin tottuu ja se on hyvä apu oppimisen välineenä. Minua se myös motivoi parempaan tulokseen.

Taas yksi taulukko :)

Tässä arvioidaan Hollannissa ruusulajikkeita.