14.10.15 Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu

Tämän kertainen aihe opetuksen suunnittelusta tuntui aika haastavalta, vaikka tavallaan käsiteltiin ihan perusasioita, ja asioita joita opettajan tulee hallita. Varsinkin opettajuuden alkuvaiheessa varmasti kuluu aikaa opetuksen suunnitteluun ja suunnittelu voi olla hyvinkin tarkkaa ja kaavamaista.

Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa keskitytään siihen mitä opiskelijan tulee osata opiskelujen jälkeen eli osaaminen (=laaja-alainen kyky hyödyntää tietoja) on keskeisessä roolissa. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa tuodaan selkeästi esiin koulutuksen tuottama osaaminen. Yhteiset ja henkilökohtaiset tavoitteet ja opitun arviointi ovat myös tärkeitä. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa osaaminen  ja osaamistavoitteet tuodaan havainnollisesti ja konkreettisesti esiin.

Opetuksen suunnittelussa on useita vaiheita: Alkuun suunnitellaan varsinainen koulutustarjonta, sittten koulutus,  ja sitten opetus ja oppiminen sekä arviointi. Monet asiat vaikuttavat työtapojen ja opetusmenetelmien valintaan kuten esimerkiksi oppijoiden taitotaso ja motivaatio, ryhmän koko, resurssit ja opettajan persoona.
Hyvä oppimistavoite on selkeä, mielekäs, realistinen, konkreettinen ja toimintaan suuntaava. Oppija-analyysin avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen.

Ydinaineanalyysilla taas voidaan hahmottaa opetettava aihe paremmin ja ajan käytön tarve. Se auttaa välttämään päällekkäisyyksiä opetuksessa. Ydinaineanalyysi helpottaa myös rajaamaan tiedonmäärää. Tunnilla esitetty haavanhoito esimerkki oli hyvä :)
Ydinaineanalyysi auttaa siis tunnistamaan oleellisen tiedon ja parantaa oppimistuloksia myös aikaisempien opintojen hyväksiluku helpottuu.

Minun asiantuntijaryhmä selvitti aihetta, mitä tarkoittaa ecvet. Se on ammattillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä, jonka avulla eri maissa suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua osaamista voidaan hyödyntää osana tutkintoja yhdenmukaisella tavalla Euroopan alueella. Se ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta se helppottaisi opintosuoritusten siirtoa ja tunnustamista yhtenäisten kuvausten avulla. Ecvetistä olisi hyötyä niin opinnoissa kuin työelämässä. Ecvetin tavoitteena on kansainvälinen liikkuvuus ja elinikäinen oppiminen.

1.10 Opettajana ja opiskelijana ryhmässä

Tämän viikkoinen aihe oli mielenkiintoinen ja erityisen omakohtaiselta se tuntui siltä kohdin, kun pohdittiin kuinka edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana.

Meidän asiantuntija ryhmällä oli aiheena kuinka ohjataan ryhmätyöskentelyä. Minusta on mukavaa järjestää ryhmätöitä ja saada oppilaat/työntekijät aidosti innoikkaina työntekoon. On tärkeää suunnitella ryhmätyö etukäteen huolella. Onko aihe sopiva ryhmätyöskentelyyn, onko aikaa riittävästi, soveltuuko tila ryhmätyöskentelyyn, kuinka työ arvioidaan jne.

Ryhmätöitä ohjatessa on hyvä muistaa jäädä taustalle ja antaa ryhmien jäsenten etsiä tietoa ja tuoda omia ajatuksiaan esille omalla tavallaan. Ryhmien omat tavoitteet eivät välttämättä vastaa aivan ohjaajan suunnittelemaa tavoitetta.  Välipalautteen avulla oppilaita saa innostettua työhön ja ryhmän henki tiivistyy. Palaute ei saa kuitenkaan kohdistua yhteen henkilöön vaan koko ryhmään. Samalla ohjaaja pystyy suuntaamaan työskentelyä oikeaan suuntaan.
Arvioinnissa on tärkeää arivoida koko työskentelyä ei vain lopputuotosta.

Ryhmädynamiikka on jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Hyvä ryhmädynamiikka edistää oppimista ja rohkaisee oppimaan. Alku kuohunnan jälkeen ryhmän edetessä kypsän ryhmätoiminnan vaiheeseen ryhmä hyväksyy jäsenten erilaisuuden ja pystyy antamaan ja ottamaan palautetta.

Ryhmätyöskentelyllä on monenlaisia etuja. Se aktivoi oppilaita ja kehittää heidän sosiaalisuuttaan. Samalla se opettaa vastuun ottoa ja vastuun jakoa. Ryhmätyöskentelyssä syntyy uusia näkökulmia ja harjoittaa erilaisia rooleja oppilaiden kesken.

Ryhmätyöskentely ei välttämättä sovi jokaisen aiheen opetettavaksi tai aikaa ei ole tarpeeksi. Myöskään kaikkien oppilaiden ei ole helppo työskennellä ryhmässä kuten joidenkin erityisoppilaiden.

Työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että huolehditaan työyhtöisessä hyvästä yhteisöllisyydestä. Sitä voi parantaa muun muassa huomioimalla toiset työntekijät, olemalla toisia kohtaan avoin, olemalla luottamusta herättävä ja ystävällinen. Jokin yhteinen tavoite, voi myös parantaa yhteisöllisyyttä.
Kollektiivista identiteettiä voi rakentaa monin keinoin kuten kuuntelemalla toisia, osallistumalla yhteiseen tapahtumaan ja yleisesti olemalla positiivinen toisia kohtaan.

17.9.15 Aktivointi

Kyllä tänään taas oli mukava kouluilta AC:lla :)

Aiheena oli opetuksen aktivointi. Meidän asiantuntijaryhmä toimi palauteryhmänä, joten etukäteen ei ollut tarvinut valmistaa esitystä, mutta olimme tutustuneet toisten töihin ja käyneet niitä läpi. Tällainenkin oli välillä mukavaa ja opin kyllä monenlaista mitä tulisi huomioida omissa töissä. Selkeästi eteneminen tavoitteista ja termien selvityksestä syvällisempään ja monipuolisempaan asian tarkasteluun on tärkeää hyvässä esityksessä tai oppitunnissa. Esitykseen tulee huomattavasti ryhtiä, jos jo alussa kertoo suunnitelmista kuinka tullaan etenemään.

Aktivoiva luento on parhaimmillaan minusta ihanteellinen oppimisympäristö. Suullinen esitys on tavoitteellisesti ja järkevästi johdettu, mutta opiskelijakin on aktiivisesti osallisena luentoon.
Samaten opetuskeskustelussa mielestäni asiat tulevat hyvin käytyä läpi 'hyvässä hengessä' yhdessä pohtien ja keskustellen. Opetuskeskustelut perustuvat ryhmän jäsenten kokemuksiin ja opettaja ohjaa keskustelua eteenpäin kysellen ja osallistuen keskusteluun.

Nykyisin moni opiskelu on suurilta osin itsenäistä opiskelua ja oppilaita ohjataan voimakkaasti itsenäiseen työhön. Minusta huonosti ohjeistettu itsenäinen työskentely voi lähinnä herättää hämmennystä, mutta onnistuessaan se motivoi hyvin ja saa aikaan entistä parempia oppimistuloksia. Kun annetaan vapaus itsenäiseen opiskeluun tuntee, että saa osakseen luottamusta ja haluaa suoriutua tehtävästä hyvin. Itsenäinen opiskelu motivoi ja innostaa minut tekemään hyvää työtä. Toisaalta itsenäinen opiskelu voi saada oppilaan löysäilemään ja lipeämään opiskelusta.

Itsenäistä opiskelua voi tehdä yksin tai ryhmässä. Erityisen tärkeää on asettaa alussa tavoitteet ja välitavoitteita ryhdittämään työskentelyä. Palautteen oikea aikaisuus on tärkeää motivoinnissa. Se auttaa jaksamaan väsymyksen hetkellä. Opettajan onkin tärkeää tunnistaa oppijan erikoispiirteitä kuten ikä ja aikaisempi kokemus suunnitellessa itsenäistä työskentelyä.

Itseohjautuvuus on tärkeää esimerkiksi itsenäisessä opiskelussa. Se tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimista. Itseohjautuvuus vaatii uskoa omiin oppimiskykyihin. Siinä on erityisen tärkeää oppijan sisäinen motivaatio.
Itseohjautuvuus on taito, jota voi kehittää ja harjoittaa. Kehittymisessä on oleellista oma metakongnitio eli tieto omasta oppimisesta. Opettajan on kuin kanssaoppija, joka esittää kysymyksiä ja rohkaisee itseohjautuvuuteen. Olisi myös tärkeää muistaa tukea oppijoita lähdekriittisyyteen heidän toimiessa itseohjautuvasti.

Osallistavassa pedagogiikassa on monia tapoja, millä saada oppijoita aktiivisiksi oppijoiksi. Lähiopetuksessa voi esimerkiksi aktivoida oppijoita ideariihen, roolipelien, väittelyiden, haastatteluiden ja käsitekarttojen teon avulla. Tärkeää olisi, että luokassa on turvallinen ja mukava henki niin, että jokaisen oppilaan on helppo tulla esille ja esittää omia mielipiteitään. Aluksi jäsennetään aihetta ja sitten perehdytään siihen tarkemmin.

Aktivointi oli aiheena kyllä mielenkiintoinen ja sopii jotenkin hyvin ajatukseeni siitä kuinka haluaisin toimia opettajana. Esittää omia kokemuksia ja tietoja samalla kuunnellen oppilasta vuorollaan. Opettaja voi oppia myös itse kuunnellessaan oppilaan kokemuksia.

Tauolla oli järjestettävä aktivointia koirille, jotta jaksoivat kokoustamisen loppuun.